Hämeenkyröläisen luomuviljelijän Oiva Mäenpään mukaan edessä on isoja päätöksiä, jotta suomalaisen maaseudun ja maataloustuotannon tulevaisuus saataisiin turvattua kestävän kehityksen keinoilla.
– Asteikolla 1–10 maaseutumme tilanne on mielestäni aika huono, ehkä noin kakkosen luokkaa. Suunnanmuutokseen tarvittavat päätökset tekevät joillekin väistämättä kipeää, Mäenpää arvioi.
– Maaseudun ihmisten ahdinko ei näy täällä kotikylällämme Lavajärvellä, mutta kun kävin taannoin synnyinseudullani Etelä-Pohjanmaalla, tunnelma oli aneeminen ja vähän surullinenkin, hän myöntää.
Tehokkuusajattelua kritisoiva Mäenpää harmittelee, että perinteinen perheviljelmiin perustuva maatalous on käytännössä ajettu alas.
– Vielä 1980- ja 1990-luvuilla inhimillisen kokoiset, parinkymmenen lehmän maitotilat menestyivät, mutta Suomen EU:hun liittymisen jälkeen ruvettiin perustamaan yhä isompia tiloja, joiden tuottavuus kuitenkin heikkenee jatkuvasti.
– Tuet ovat nostaneet pellon vuokraa, ja peltoa myös ostetaan kovaan hintaan. Tukia saa kyllä helposti, kun osaa laskelmoida, mutta tila on niille vain läpikulkupaikka. Minulle on käsittämätön yhtälö, kenen taskuun ne lopulta päätyvät, Mäenpää miettii.
Samalla kun tilat ovat kokeneet rajuja muutoksia, myös esimerkiksi maidonjalostusteollisuus on keskittynyt niin, että perinteisesti maidosta elänyt itäinen Suomi alkaa olla siitä tyhjä.
– Ovatko isot organisaatiot yhtä palvelevia kuin vaikkapa jalasjärveläinen Juustoportti, joka on menestynyt hyvin pienemmällä konseptillaan? Pitäisi olla rohkeutta vastustaa yritysten keskittymistä, jottei kävisi samoin kuin vaate- ja kenkätuotannollemme, joka on jo myyty ulkomaille.
Ympäristön muutos hävittää lintulajeja
Mäenpää tuntee suurta huolta muun muassa lajien, erityisesti linnuston, häviämisestä. Sitä mukaa, kun laidunkarja on vähentynyt, moni lintulaji on käynyt huolestuttavan harvinaiseksi.
– Muun muassa pääskyt, kottarainen, hömötiainen ja isokuovi ovat vähentyneet dramaattisesti 10–15 viime vuoden aikana.
Esimerkiksi räystäspääskyjä oli ennen kaikilla maatiloilla, mutta nyt satunnaisesti bensa-asemilla ja siltojen alla.
– Edes alan harrastajat eivät enää tapaa joitakin ennen hyvin yleisiä lajeja. Syitä on monta, mutta elinympäristön ja metsien tilanteen muutos aiheuttavat katoa varmasti.
Mäenpää puki ajatuksensa sanoiksi sekä kuviksi viime vuonna ilmestyneessä Minun kotini maaseutu -kirjassaan, joka on saanut hänen mukaansa varsin hyvän vastaanoton.
– Olen saanut yhteydenottoja ihmisiltä, jotka kertovat heränneensä ajattelemaan näitä asioita aivan uudella tavalla. En tosin tiedä, paljonko siinä on minun ansiotani, Mäenpää hymähtää.
– Muutos lähtee siitä, että uskalletaan jättää kaavamainen ajattelu pois ja huomataan, että esimerkiksi luomutila voi kannattaa. Ei osteta brasilialaista lihaa, jonka tuottamisen tieltä sademetsää on poltettu.
Kyyttökarjaa, lampaita ja hevosia
Oiva Mäenpää ja hänen puolisonsa ostivat Lavajärvellä sijaitsevan Ylätalon tilan vuonna 2000, mutteivät vielä silloin suunnitelleet ryhtyvänsä maanviljelijöiksi.
– Etsiskelimme joko Helsingin, Turun tai Tampereen seudulta kohtuullisen työmatkan päässä olevaa maalaistaloa, ja tämä löytyi vapailta markkinoilta.
– Ensin ajattelimme hankkia muutaman hevosen, mutta pidettyämme vuokralla kesälampaita omien eläinten ostaminen rupesi kiinnostamaan, Mäenpää kertoo.
Lampaiden lisäksi tilalla oli pian itäsuomalaista kyyttökarjaa, jonka alun pariskunta osti ikaalislaiselta Risto Pesoselta. Tämä puolestaan oli hankkinut niitä kuvanveistäjä Miina Äkkijyrkältä, maamme tunnetuimmalta kyyttöjen puolesta puhujalta.
Kyytöt viihtyvät erinomaisesti Ylätalon metsäsaarekkeisilla laitumilla, jonka kaltaisilla mailla niitä on laidunnettu vuosisatojen ajan.
Lampaita tilalla on kaikkia kolmea suomalaista alkuperäisrotua: suomenlammasta, Kainuun harmaata ja ahvenanmaanlammasta. Rotuja ei sekoiteta keskenään, mikä on alkuperäisrotutuen saamisen edellytyskin.
– Niin kyyttöjen kuin lampaidenkin liha menee suoramyyntisopimuksilla, eikä meidän tarvitse erikseen markkinoida sitä.
Alkuperäinen suunnitelma hevosista ja poneista on toteutunut. Omista lampaista kehrättyä lankaa ja sisustukseen sopivia kyytön taljojakin tilalta saa.
Ylätalon metsiä hoidetaan lähes kokonaan luonnonmukaisesti, eli niistä löytyy kaikissa kasvuvaiheissa olevia puita – myös lahonneita ja kaatuneita.
