Härmäläinen perusjuntti tietää totuuden hankkeista. Niillä ei saa tehdä mitään hyödyllistä. Asia on jo määritelmällisesti juuri näin. Muuten yleensä verovaroin pyörivät hankkeet olisivat haitallista kilpailua todelliselle yritystoiminnalle.
Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Samoin jokaisella on oma suosikkinsa tanssilajiksi. Ministeriöiden virkamiehet joutuvat toteamaan, että hankehumppa jatkuu. Itse sanoisin hankehärdelliä rumbaksi. Yhtä kaikki valitsemiemme poliitikoiden siunauksella hommat pyörivät.
Ihmiset ja organisaatiot kyllä ottavat vastaan tarjolla olevan rahan. Erään järjestön toiminnanjohtajan mielipide oli, että nuoret vastavalmistuneet helposti ajautuvat työskentelemään pelkästään hankkeissa. Siinä jää silloin todellisempi työkokemus saamatta. Käytännössä ihminen yleensä menee siitä, mistä aita on matalin.
Tavallaan onneksi voi vielä kuvitella turhempia asioita veronmaksajien kannalta kuin turhat hankkeet. Niitä ovat lakisääteiset turhat tehtävät. Niiden kritisoiminen on sitten oma epistolansa. Kansanedustajan mittapuuna ei pitäisi olla omaan maakuntaan lapioitujen miljoonien määrä. Terveellä järjellä tehdyt leikkaukset eivät ole pahoja asioita. Verrokkina on hyvä kuunnella painonhallinnassa onnistuneiden riemua.
Silloin tällöin telepatia tuntuu toimivan. Itse muistelin, että muutama vuosi sitten oli mielenkiintoinen uutinen huonosta kehitysavusta. Asia pomppasi sitten esille sopivasti sosiaalisessa mediassa. Nelja ja puoli vuotta sitten ilmestyi suurlähettiläs Matti Kääriäisen kirja Kehitysavun kirous. Kirjan nimeä en pidä provosoivana. Enemmän se on inhorealistinen kuvaus asiantilasta.
Se on surkuhupaisaa, jos suomalaiset virkamiehet vertailevat keskenään vastuullansa olleiden hankkeiden surkeutta. Huonoin hanke kuvainnollisesti sai kyseenalaista mainetta. Kultainen keskitie on myös tässä aihepiirissä se paras lähestymistapa. Kaiken avun jatkaminen täysin ennallaan ilman mitään kritiikkiä on aivan vastuutonta kaikille tahoille. Toisaalta ei tuen täysi lopettaminenkaan mikään vaihtoehto ole.
Mikäli väkirikkaassa kehitysmaassa ei ole elämisen edellytyksiä omasta takaa, niin tulemme näkemään sellaisia kansainvaelluksia, että edes raojen sulkeminen ei auta. Sen takia pitää auttaa mielekkäällä tavalla siellä missä avuntarve on suurin.
Menestyksekäs auttaminen on pitkä tie. Otsikkotasolla tiedän naisten pankin ja mikrolainat. Koulutuksen tason kohottaminen auttaa ja erityisesti tämä koskee naissukupuolta. Erilaiselle kulttuurille ei pidä lyhyellä aikaa tehdä väkisin mitään toimenpiteitä muutoksien saamiseksi. Tarkoitan esimerkiksi perheiden traditioita. Korruptioon taipuva kulttuuri toki vaatii toimenpiteitä.
