Oletko koskaan miettinyt, keitä ovat ne henkilöt, jotka istuvat näyttelijöiden taustalla baarikohtauksissa tai luuttuavat lattioita sairaalasarjoissa? Susanna Saarinen on yksi heistä.
Siivikkalassa asuva Susanna Saarinen aloitti avustajan uransa kymmenisen vuotta sitten Salatuissa elämissä. Hän kävi koko vuoden ajan Helsingissä kerran kuussa, mutta kyllästyi lopulta.
– Sain vain pari puheroolia, vaikka ajattelin, että niitä olisi ollut enemmän. Olin pelkästään muiden taustalla ja kävelin minne käskettiin. Ajattelin, että osaan muutakin.
Vuoden päästä Saarinen aloitti avustajan työt Uudessa Päivässä Tampereella ja viihtyi produktiossa 4– 5 vuotta.
Siinäkään työssä hän ei päässyt juuri puhumaan, mutta plussaa oli se, että sarjaa tehtiin Tampereella samoin kuin Saarisen avustamia Herra Heinämäki ja Aikuisen poika -elokuvia.
Vuorosanat lennossa
Sitten tärppäsi.
Saarinen sai pienen roolin Syke-sarjan siivoojana vuonna 2013 ja sen jälkeen hän pääsi vielä Poliisit – kotihälytys -sarjaan.
Kotihälytys-sarja perustuu tositapahtumiin, jotka näyteltiin jälkikäteen.
– Sain puhua roolissa sydämeni kyllyydestä ja keksiä repliikit tehdessä. Sain etukäteen tietooni vain aiheen.
Saarinen pääsi sarjaan koekuvausten kautta.
– Ensin oli koekuvaus ja nappasin siitä roolin.
Työnantaja antaa vapaata
Susanna Saarinen työskentelee normaalisti Kangasalan terveyskeskuksessa perushoitajana. Onneksi työantaja on joustava ja antaa Saarisen tehdä sivutyötään elokuva-avustajana.
– Minusta on hienoa muuttua kuin toiseksi ihmiseksi. Pystyn menemään rooliin sisälle uskottavasti.
Nuorempana Saarinen näytteli harrastajateatterissa, mutta nykyisin hän kaipaa nimenomaan tv- ja elokuvatuotantojen nopeatempoista ilmapiiriä.
– Kuvauspaikoilla on aivan oma maailmansa, joka imee mukanaan. Siellä ollessa ei muista mitään muuta maailmaa olevankaan.
Saarisesta on erityisen kiinnostavaa seurata näyttelijöiden työskentelyä.
– Ympärillä saattaa pyöriä 30 ihmistä, joista kaikilla on oma tehtävänsä ja jotka ovat kaikki tarpeellisia.
Pitää osata olla näkymätön
Vaikka Saarinen kaipaa nimenomaan pieniä puherooleja, hän hyväksyy sen, että avustajan tehtävänä on nimenomaan avustaa.
– Kuvauspaikalla pitää olla näkymätön ja antaa työrauha oikeille näyttelijöille, jotka pälpättävät vuorosanojaan ennen kuin kuvaukset alkavat.
Avustajan pitää osata ottaa ohjeita vastaan, ettei kuvausta tarvitse ottaa hänen vuokseen uudestaan.
– Avustajan pitää olla nöyrä vähän kuin armeijassa, ja näkyä vain oikealla hetkellä.
Pettymyksiäkin pitää osaa ottaa vastaan.
– Joskus kun olen ollut tuntitolkulla kuvauksissa, minusta ei näy lopputuloksessa kuin hiustupsu.
– Pitkät päivät ovat täynnä odottamista. Samat kohtaukset otetaan uusiksi monta kertaa ja pitää olla kärsivällinen.
Vain kivoja näyttelijöitä
Kun on käynyt vuosia kuvauksissa, muista avustajista alkaa tulla tuttuja.
– On kiva tunne, kun menee kuvauspaikalle ja näkee jonkun vuosien takaa.
Saarinen on myös tyytyväinen suomalaisten näyttelijöiden käytökseen.
– Kohdalleni on osunut kivoja näyttelijöitä. Kaikki tervehtivät ja juttelevat tauoilla. Ei tule sellaista tunnetta, että olen joku nurkassa oleva avustaja, joka on vain tiellä.
Palkka leffoista: lippuja
Maailmalla saattaa elää avustajia, jotka tekevät avustamista kokopäiväisesti. Suomessa se ei onnistu, vaan kyseessä on nimenomaan sivutyö.
Mainoksista saa yleensä kunnon palkan, sarjoista jonkin verran rahaa, mutta elokuva-avustajat saavat vaivannäöksi yleensä vain elokuvalippuja.
Siksi raha ei ole se, mikä ratkaisee, vaan intohimo.
Nunnana juokseminen oli raskasta
Viime vuosina Saarinen on ollut mukana myös muun muassa Pintaa syvemmältä ja Korpelan kujanjuoksu -sarjoissa sekä Juice-elokuvassa.
Viime aikoina on kuitenkin ollut hiljaista, mikä harmittaa Saarista. Hän etsii töitä ilmoituksista ja netin rekrytointipalveluista, mutta töitä on vähän, etenkin Tampereen suunnalla.
Saarinen toivoisi jotakin ilmaantuvan siitäkin huolimatta, että joskus avustaminen on myös raskasta.
Yksi raskaimmista päivistä sattui eteen Salkkareissa, kun Saarisen piti esittää nunnaa. Hän lähti ajamaan kotoaan Helsinkiin viideltä aamulla ehtiäkseen seitsemältä Kirkkonummelle lähtevään pikkubussiin.
– Juoksin korkeassa rakennuksessa yhdeksän tuntia kuumassa nunnapuvussa rappuja edestakaisin.