Ylöjärveläinen Juhani Vahtokari teki antoisan aikamatkan, kun hän perkasi 100-vuotiaan Pirkanmaan Kokoomuksen koko taipaleen. Historiankirjoittaja päättelee aatteen miesten ja naisten olleen kautta aikojen puolueen selkäranka. Kokoomuslaisilla ei ole mennyt aina yhtä hyvin kuin tällä hetkellä niin maakunnallisella kuin valtakunnallisella tasolla.
Pirkanmaan Kokoomuksen historian kirjoittaja Juhani Vahtokari on antanut teokselleen nimeksi Toivoa täynnä – Pirkanmaan Kokoomus 100 vuotta.
– Takanani on todella antoisa ja värikäs tutkimisen ja kirjoittamisen aika. Vuosisataan mahtuu niin paikallisesti, maakunnallisesti kuin valtakunnallisestikin kovin erilaisia ajanjaksoja. Kokoomuksen nykymenoa seuraavat voivat kuvitella, että puolueella on mennyt aina hyvin. Kokoomuslaisten arki on ollut monta kertaa myös kivireen vetämistä ja selviytymistaistelua. Näin oli esimerkiksi presidentti Urho Kekkosen aikakaudella, jolloin Kokoomus oli yhtäjaksoisesti parikymmentä vuotta oppositiossa, Vahtokari sanoo.
Vahtokari kertoo Pohjois-Hämeen Kokoomuksen (myöhemmin Pirkanmaan Kokoomus) syntyneen suotuisien tähtien alla vuoden 1919 loppiaisena.
– Pohjoishämäläiset tarttuivat piirijärjestön perustamiseen erittäin rivakasti, sillä puolue oli synnytetty vain vajaa kuukausi aikaisemmin eli 9. joulukuuta vuonna 1918. Suuresta palosta kertoo omaa kieltään se, että peräti 18 perusjärjestön edustajat olivat valamassa peruskiveä Pohjois-Hämeen Kokoomukselle.
Mukana olivat Kurun, Teiskon, Ylöjärven, Pälkäneen, Juupajoen, Ruoveden, Jämsän, Eräjärven, Sahalahden, Kangasalan, Längelmäen, Pirkkalan, Messukylän, Lempäälän ja Tampereen perusjärjestöjen valtuuttamat henkilöt.
– Huomionarvoista on se, että Tampereen Tyttölyseossa eli Tipalassa pidetyn perustamiskokouksen puheenjohtajana oli luopioislainen maanviljelijä Väinö Maula
– Kuntakarttamme oli kovasti toisen näköinen kuin nyt sata vuotta myöhemmin, Vahtokari muistuttaa.
– Kokoomus sai hyödynnettyä Pohjois-Hämeessä uutuudenviehätyksensä piirijärjestön alkutaipaleella.
– Kokoomus on nykyisinkin läsnä kaikissa Pirkanmaan 23 kunnassa.
Piirijärjestö syntyi vaikeana aikana
Suomi otti ensimmäisiä askeleitaan itsenäisenä valtiona, kun Kokoomus ja sen Pohjois-Hämeen piirijärjestö aloittivat taipaleensa.
– Vuoden 1918 traagiset tapahtumat ja kovin epävakaa aika terävöittivät puoleen tehtävien ja tavoitteiden asetantaa. Kokoomus syntyi isänmaallisuudesta ja halusta kehittää Suomea. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus oli kärkitehtävänä, Juhani Vahtokari kiteyttää.
Vahtokarin mukaan puolue, piirijärjestö ja perusjärjestöt omaksuivat vauhdikkaasti vaaleihin osallistumisen.
– Täytyy myöntää, että monta kertaa punastuin, kun luin eri arkistoista raa’asta kahtiajaosta, joka yhteiskunnassamme vallitsi itsenäisyytemme ensimmäisillä vuosikymmenillä. Löysin Aamulehden vuoden 1920 alun uutisen, jossa oli kuvattuna kuorma-auto Tampereen keskustassa. Kuorma-auton laitoja peittivät lakanat, joissa luki: ”Isänmaan puolesta, kommunismia vastaan. Äänestä Kokoomus-puoluetta.”
Jäseniä kaikista yhteiskuntaluokista
– Kokoomuksen suola on ollut aina vahvat persoonat, Juhani Vahtokari iloitsee.
Hänen mukaansa puolueella on ollut alkumetreiltä lähtien kannattajia kaikissa ammattiryhmissä ja yhteiskuntaluokissa.
– Maanviljelijöitä, opettajia, teollisuusmiehiä ja -naisia, Vahtokari luettelee.
Historiankirjoittaja nostaa Pohjois-Hämeen Kokoomuksen myöhempien vaikuttajien lisäksi esiin Rafael Haarlan, joka oli suomalainen kauppaneuvos ja 1920- ja 1930-lukujen kokoomuslaisuuden tukija ja rahoittaja.
– Pappina, Aamulehden päätoimittajana ja kansanedustajana työskennellyt Jaakko Hakala (1912-1964) jätti lähtemättömän jäljen kokoomuslaisuuteen, Vahtokari jatkaa.
– Tampereen aseveliakselin toisena johtohenkilönä ollut kansakoulunopettaja, kunnallisneuvos Lauri Santamäki (1907-1991) teki mittavan uran Tampereen kaupunginvaltuuston puheenjohtajana. Santamäki keksi myös Näsineula-nimen. Santamäen ja kaupunginjohtaja Erkki Lindforsin valtakaudella Tampere kehittyi historiallisen vauhdikkaasti.
– Myös Kangasalan Tulenheimot olivat monessa polvessa kovia vaikuttajia.
Katainen ja Tujunen nostivat
Juhani Vahtokari jakaa Kokoomuksen sadan vuoden taipaleen aikoihin, jolloin on mennyt hyvin, keskinkertaisesti, parhaiten ja huonosti.
– Kun Jyrki Katainen johti puoluetta ja toimi pääministerinä vuosina 2004-2014, kokoomuslaiset elivät historiansa parasta aikaa. Menestystä samposi myös vuosina 2006-2014 puoluesihteerinä työskennellyt Taru Tujunen.
– Pian näemme huhtivaaleissa, miten Petteri Orpon johtamalla puolueella pyyhkii.
Historiankirjoihin jääneistä dokumenteista Vahtokari vetää johtopäätöksen, jonka mukaan puolueella ja sen jäsenillä on ollut merkittävä rooli niin piirijärjestön kunnissa, maakunnassa kuin valtakunnassakin.
– Pitkän aikaa yhteiskuntaamme kannattelivat kolme suurta: SDP, Keskusta ja Kokoomus. Tällä hetkellä maamme puoluekartta on runsaampi kuin koskaan aiemmin.
Asiat olivat kovasti toisin 1960-, -70 ja -80-luvuilla.
Vahtokari palauttaa muistiin valtioneuvos Johannes Virolaisen (1914-2000) kuuluisat sanat, jotka sementöivät Kokoomuksen pitkäksi aikaan oppositioon: ”Yleisten syiden vuoksi Kokoomusta ei pidä päästää hallitukseen”, Virolainen linjasi.
Vahtokari muistuttaa jopa UKK:n suuttuneen Virolaisen toteamuksesta.
”Ei politiikka ole niin huonoa…”
Politiikkaa syytetään repiväksi.
Juhani Vahtokarin mielestä politikointi on välillä värikästä mutta hänen mielestään se ei ole repivää.
– Puolueet löytävät aina yhteisen sävelen. Näin on asia kunta-, maakunta- kuin valtakunnan tasolla.
– Jaksan uskoa siihen, että maassamme on jatkossakin elinvoimaiset puolueet, jotka pitävät yllä aatteitaan.
Juhani Vahtokari on tehnyt opettajan ja rehtorin elämäntyönsä pääsääntöisesti Ylöjärvellä.
– Paikkakunta oli vasemmistoenemmistöinen 2000-luvun puolelle. Kokoomus on kasvanut runsaassa kymmenessä vuodessa suurimmaksi puolueeksi.
– Pälkäne puolestaan on ollut kautta aikojen Suomen kokoomuslaisin kunta.
