Helmikuussa lielahtelainen Pirkko-Liisa Kastari pyysi tietoja koskien joukkoliikennöitsijä Artturi Tiurasta valmistuvaa kirjaa Volvo-mies Artturi Tiuran elämä ja autot. Ylöjärven Uutisten jutussa Kastari kysyi, tunnistavatko lehden lukijat kolmessa eri kuvassa esiintyviä Tiuran työntekijöitä – ja tunnistivathan he.
Ylöjärven Uutiset sai suuren määrän yhteydenottoja, joissa kuvien vielä tuntemattomille ihmisille saatiin henkilöllisyydet.
– Lukijat tunnistivat kaikki kuvien henkilöt. Kuvassa, jossa kävelee linja-auton kuljettaja lapsineen, on Eino Kujansivu tyttärensä Marjatan ja poikansa Markun kanssa. Kuva on noin vuodelta 1953-1954, Kastari kertoo.
Ylöjärven linjan auton etuoven suussa poseeraava mieskaksikko on puolestaan tunnistettu rahastaja Matti Aspiksi ja kuljettaja Eino Järviseksi.
Kolmannessa kuvassa, niin ikään linja-auton oven suussa seisova kuljettaja on Ernesti Nieminen, joka oli yksi Ylöjärven Linjan kolmesta perustajasta.
37-paikkainen Pitkä Sisu
Ernesti Niemisen kanssa samassa kuvassa esiintyvästä autosta annettiin myös vihjeitä, joiden perusteella selvisi, että linja-auto oli 37-paikkainen niin kutsuttu pitkä Sisu, jonka rekisterinumero oli HC-905.
– Kuvan ottamisen aikaan vuonna 1954 auto oli uusi. Autossa oli tehokas Leyland-moottori, Kastari kertoo.
Ylöjärven Uutisten lukijat muistivat myös, minkä värisillä autoilla he olivat aikoinaan matkustaneet. Ylöjärven Linjan autoissa yläosa oli vaalean keltainen, alaosa vihreä ja välissä oli punainen raita.
”Tiuralaiset” eli A. Tiura Oy:n autot olivat puolestaan 1950-luvun loppuun asti vaalean ruskeita ja auton kylkeä koristi vihreä raita. Myöhemmin Tiuran autot olivat sinivakoisia.
Rahastajat kuin iskelmätähtiä
Viimeisiä silauksia kirjaan tekevä Kastari kertoo, että hän sai lukijoilta myös paljon muuta arvokasta tietoa: joukossa oli esimerkiksi uusia, kirjaan päätyviä valokuvia ja tarinoita ihmisten sukulaisista, jotka olivat olleet Tiuran palveluksessa.
Kastari sanoo olevansa kiitollinen kaikesta avusta ja lukijoiden tarinoista, joissa kerrottiin muun muassa koulukyydeistä ja pienistä onnettomuuksista.
Omat muistonsa jakoi myös lukija, pengonpohjalaissyntyinen Leena Tiensuu, joka muistelee lähettämässään kirjoituksessa lapsuuttaan ja nuoruuttaan tiuralaisten kyydissä.
”Yhteiskouluun kuljettiin milläs muullakaan kuin tiuralaisella. Vuonna 1960 ruovesiläinen keräsi ensin pengonpohjalaiset, sitten mutalalaiset ja vahantalaiset ja joukossa oli niin oppikoululaisia kuin kansalaiskoululaisia. Auto oli jo ennen Ylöjärven rajaa lähes täynnä vakimatkustajia ja satunnaisempiakin kulkijoita Ruovedeltä ja Kurusta.”
Jos kuljettajana oli Koivuaho (toinen vakikuljettaja oli Naskali) hän hyvin tarmokkaasti komensi koululaisia antamaan paikkansa, mikäli joku vanhempi pyrki kyytiin silloin, kun jo oli seisomalasti. Näitä vanhempia useimmin matkustavia olivat Konsta Tyrkkö Kyrönlahdesta ja Eero Aaria Mutalasta, varsinaisia persoonia hekin. Kirkonkylää lähestyttäessä auto oli jo tuskallisen täynnä ja ilmanvaihdon ollessa olematon, olo oli tukala. Varsinkin silloin, jos satoi ja ihmisten vaatteet olivat kastuneet, lähti niistä kamala haju. Joskus taas pakkasella auton ikkunat pyrkivät sisäpuolelta huurtumaan niin, että rahastajan täytyi raaputtaa huurretta tuulilasista pois, jotta kuski näkisi edes jotakin!
1960-luvun alkuvuosina koululaisten kasvavan määrän vuoksi liikkeelle saatiin toinen tiuralainen, joka tuli Kurusta Länsi-Teiskon tietä. Tämä ”länkkäri” oli Kyrönlahdessa samaan aikaan ruovesiläisen kanssa ja helpotti paljon tungosta siitä eteenpäin. Länsiteiskolaisen kuljettajana oli Ruoranen, josta kovasti tykättiin. Hän ei ollut äreä eikä hermostunut ja osti nuorille linja-autoasemalta pyynnöstä koululaislippukirjankin.
Linja-autoissa oli tuohon aikaan aina rahastaja. Yleensä nuorimies, joka rahastajanlaukku olkapäällä keikkuen seisoi ovisyvennyksessä ja auton pysähtyessä loikkasi ulos. Nousi takaisin, kun matkustajat olivat päässeet ulos tai sisään. Rahastajat olivat myös koulutyttöjen idoleita, joista puheltiin kuin iskelmätähdistä.
Tiuran linja-autot olivat tuolloin 1960- luvulla ja sen jälkeen kauniita. Sinivalkoraidallisia, ne erottuivat edukseen monien muitten joukosta. Ihmeesti tiuralaisey myös kestivät. Vaikka lukemattomia kertoja olen niissä matkustanut, koskaan ei ole edes rengasrikon takia matka keskeytynyt.
Sen sijaan Länsi-Teiskontiellä Kyrönlahden ahde oli joskus niin jäinen ettei ”neljän työläisvuoro” Tampereelta päässyt sitä ylös. Ainakaan siihen mennessä, kun tuli kihniölainen, jolla sitten viimeiset kilometrit pääsin ”oikeaa” kuruntietä. Toisen kerran muistan kuinka jonain keväänä Ylisen ja Peräsillan välillä oli niin paha routarapakko, että ruovesiläinen aamuisella matkallaan jäi siihen kiinni. Koivuaho, joka oli kuljettaja, komensi kaikkia saapasjalkaisia työntämään. Jotenkin siitäkin vaan sitten eteenpäin päästiin. Tuo sama kohta routi joka kevät ja vielä kun tie oli päällystettykin, siihen kohtaan muodostui kummallisia kohoutumia vuosittain.
Muutettuani opiskelemaan ja myöhemmin työelämässä ollessani asuin Ylöjärven kirkonkylässä. Keskeinen paikka oli Voiman risteys Soppeenmäessä. Siitä erkanivat tiet moneen suuntaan ja siihen oli muodostunut luonnostaan oikea liikenneympyrä, jossa kaikki linja-autot kävivät kääntymässä. Tiuran autot ajoivat kerran tunnissa lenkin Rotikko/Haavisto Tampereelle ja takaisin kuljettajana oli usein Esko Tanhuansuu ja Kauko tai Jussi Juurakko. Myöskin vuonna 1965 aloittaneesta Keijärven lähti sen alkuvuosina työaikana 5min yli täyden tunnin linja-autovuoro Tampereelle.”
