Rauno Kesseli: Kaupallisen kehnon hoivan epäkohdat eivät tulleet yllätyksenä

14.03.2019 10:15

Jokin aika sitten Ylöjärven Uutisissa kaupungin vanhushuollosta vastaavat virkamiehet vakuuttelivat, että Ylöjärvellä kaikki on hyvin. Toisenlaisia ääniä kuitenkin kaiken aikaa kuuluu niin vanhushuollon, nuorten kuin lastenhoidon yksityisistä toimipaikoista. Minua ei täysin vakuuta kerran pari vuodessa tehtävä valvontakäynti. Mutta tähän on toistaiseksi luottaminen. Rohkaisen asiakkaita ja heidän omaisiaan olemaan aktiivinen tuomaan epäkohtia esille, sillä vain siten saadaan asioita korjatuksi.

Vanhusten ja nuorten laitoshoidon epäkohtien runsaus ei ole yllätys. Asiantuntijat olivat varoittaneet jo kauan sitten esiin tulevista ongelmista: varoituksista ei piitattu. Esimerkiksi yhdysvaltalainen taloustieteen nobelisti Kenneth J. Arrow kirjoitti vuonna 1965, että avuttomia vanhuksia ei saa jättää markkinavoimien armoille.

Sosiaalityön professori Jorma Sipilä varoitti vuonna 1985 kirjassaan Sosiaalipolitiikan tulevaisuus terveys- ja sosiaalipalvelujen kaupallistamisen epäkohdista. Hän totesi palvelujen kaupallisen tarjonnan tuottavan niiden käyttäjille valinnanvapautta, joka sinänsä sopii parhaiten huvien valitsemiseen, mutta kaupallisuus sopii huonosti suurimpaan osaa sosiaali- ja terveyspalveluja, koska niiden kaupallinen tuotanto on joko kontrollitoimien vuoksi mahdotonta tai epätarkoituksenmukaista.

Ulkomaisiin tutkimuksiin nojautuen Jorma Sipilä kertoi kaupallisuuden muuttavan palvelusten sisältöä ja kertoi terveydenhuollon kaupallisuuden synnyttäneen Yhdysvalloissa epäluottamuksen ilmapiirin ja valtavasti juridisia ongelmia. Hän katsoi sekä kaupallisen että byrokraattisen tuotannon lyövän leimansa tuotteen laatuun ja, että sosiaalipolitiikassa olevan monia tehtäviä, joissa kaupallisuus pilaa laadun.

Jorma Sipilän mukaan: ”Huolestuttavinta on vaihtoehdoton kaupallisten sosiaalipalvelujen tarjonta. Suomessa on uusien lakien seurauksena avautunut kunnille mahdollisuus entistä ostaa entistä laajemmin palveluja yksityisiltä tuottajilta. Harkitusti käytettynä se on etu, mutta se voi johtaa myös avuttomien ihmisten myymisen halvalla kaupallisten laitosten asukeiksi. Kunnat ovat aiemminkin osanneet käyttää yksityisiä järjestöjä ja yrityksiä erittäin heikkotasoisten palvelujen tuottamiseen syrjäytyneille.”
Jorma Sipiläkään ei voinut ennustaa ylikansallisten pääomasijoittajien hallitsevaa asemaa Suomen hoivapalveluissa.

Ratkaisuksi Jorma Sipilä esitti sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamista kansalaisten keskinäisten organisaatioiden toimesta, jollaisia ovat kunnat (ja maakunnat), vaikka ne ovat edellä kuvattujen ongelmien kannalta valtion jatke. Myös sosiaali- ja terveysalan järjestöt voivat olla osaratkaisu omaehtoisten sosiaalipalveluiden kehittämiseen.

Ne epäkohdat, mistä Jorma Sipilä ja monet muut asiantuntijat olivat varoittaneet, ovat nyt toteutuneet. Enää ei niin saa tapahtua.

Rauno Kesseli
kansanedustajaehdokas (vas.)