Työläisperheen pojasta kasvoi ydinturvallisuusjohtaja, joka teki 40 vuoden uran Säteilyturvakeskuksessa. Työt jatkuvat vielä eläköitymisen jälkeenkin.
kansainvälisen uran säteilyturvallisuuden parissa. (Kuva: Lasse Reiman)
On vielä aamun hämärä, kun lumihiutaleet laskeutuvat penkkoihin Ylöjärvellä. Toisaalla puhelimeen vastaa 66-vuotias mies, joka asuu tätä nykyä Viitasaarella. Ääni on rauhallinen. Keski-Suomessa ei ole satanut lunta, joten aamuvirkun ei tarvitse ryhtyä lumitöihin. Nyt voi vain pohtia elämää, joka alkoi Pirkanmaalta.
– Olen lähtöisin Ylöjärveltä, tai oikeastaan alunperin Tampereen Lielahdesta, mutta muutimme naapurikuntaan kun olin seitsemänvuotias naapurikuntaan. 97-vuotias Äitini ja sisareni asuvat Ylöjärvellä vieläkin, Lasse Reiman kertoo.
Reiman kuvailee elämää Ylöjärvellä työläisperheen arjeksi, jossa isä työskenteli paperitehtaalla ja äiti piti huolta kodista. Isä kouluttautui 1960-luvun puolivälissä Ylöjärven ensimmäiseksi terveystarkastajaksi.
Aineellisia edellytyksiä ei perheessä ollut liiaksi, mutta elämä vanhassa rintamamiestalossa oli kuitenkin onnellista.
– Urheiluharrastus maineikkaassa Ylöjärven Ryhdissä vei nuoruudessani kaiken vapaa-ajan. Kesäillat menivät Soppeenmäen kentällä, kun taas keväisin ja syksyisin juoksin metsissä. Maisemat lenkkipoluilla ovat Ylöjärvellä niin valtavan hienot, että joskus käyn niillä vieläkin vierailessani sukulaisten luona.
Juoksuharrastus oli Reimanille niin iso osa olemista, että hän punnitsi mielessään urheilijan ammattia. Vaikka urheilussa oli saavutettu menestystä, niin nuorelle miehelle lopullinen valinta elämän suunnasta oli kuitenkin aika selkeä.
– Urheiluelämässä oli vielä tuolloin vahvasti olemassa kahtiajako, jossa mahdollisuudet parempaan valmennukseen olivat toisille heikommat.
– Työläiskotitaustalla oli varmasti jotain tekemistä sen suhteen, että oli tärkeä varmistaa oma asema yhteiskunnassa. Opiskelu veti enemmän puoleensa kuin urheilu. Vaikka huippu-urheilijan ura jäi taakse, niin liikunnasta kuitenkin tuli elinikäinen osa elämääni, Reiman kertoo.
Suora putki työelämään
Koulu oli helppoa Reimanille, joka oli kiinnostunut ja innostunut monista oppiaineista. Reiman kirjoitti ylioppilaskirjoituksissa kuusi laudaturia ja siirtyi heti ylioppilaaksi päästyään opiskelemaan fysiikkaa Tampereen teknillisessä korkeakoulussa.
Akateemisessa maailmassa 19-vuotias Reiman ei kokenut samankaltaista jakautumista kuin urheilupiireissä.
– Silloin opiskelemaan lähteneet ottivat opintolainaa, joka oli tapa jolla monet rahoittivat opintojaan. Minulle kävi hyvä tuuri, sillä sain toisesta opintovuodesta lähtien korkeakoululta töitä.
Vuonna 1975 valmistunut Reiman bongasi opintojensa viime metreillä lehdessä ilmoituksen, jossa silloinen Säteilyfysiikanlaitos etsi työntekijää. Reiman palkattiin heti, mutta vasta sen jälkeen, kun hän oli tehnyt uuden työhakemuksen isommalla palkkatoiveella. Maalaispoika ei ymmärtänyt minkäsuuruisia palkkoja pääkaupunkiseudulla maksetaan, eikä mitä eläminen siellä voisi maksaa.
– Valmistuin sitten 15. toukokuuta diplomi-insinööriksi ja aloitin työt heti 16. päivä.
– Työnhakuni aikana firman nimi oli vaihtunut Säteilyturvallisuuslaitokseksi, joka sitten myöhemmin lyheni nykyiseen Säteilyturvakeskukseksi, jossa sitten työskentelin yhtäjaksoisesti 40 vuotta.
Kiinnostavaa työtä
– Työ on ollut teknisesti mielenkiintoista, mutta olen aina ajatellut samalla olevani mukana yhteiskunnallisesti tärkeässä työssä, jossa taataan yhteiskunnan turvallisuutta, Reiman kommentoi.
22-vuotias Reiman aloitti uransa Säteilyturvakeskuksessa, eli STUK:ssa, asiantuntijana. STUK on Suomen säteilyvalvonnasta ja ydinturvallisuudesta vastaava viranomainen, joka kuuluu sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalaan.
Viranomaisena STUK pyrkii suojelemaan yhteiskuntaa ja ympäristöä säteilyn haitallisilta vaikutuksilta, joita voi syntyä ydinvoiman tuotannossa, mutta myös terveydenhuollossa, teollisuudessa ja tutkimuksessa.
– STUK:ssa korostetaan sitä, että turvallisuusviranomaisen tehtävä on valvoa turvallisuutta ilman asenteellista lähtökohtaa. Arvioimme objektiivisesti, miten vaatimukset täytetään. Tätä voisi häiritä suuntaan tai toiseen värittynyt asenne ydinvoimaa kohtaan, Reiman kertoo viranomaisten objektiivisuudesta.
Reiman aloitti työskentelyn johtaja-nimikkeellä vuonna 1997. Se muutti paljolti työnkuvaa. Muiden työn ohjaamisen ohella työhön kuului paljon esiintymistä ja kommentointia mediassa. Myös kansainvälinen työskentely lisääntyi merkittävästi.
– Tietotekninen kehitys muutti työn muotoa aivan valtavasti. Urani alussa käytettävissä olisihteereitä, jotka kirjoittivat puhtaaksi saneluita. Tietokoneiden myötä tämä tietenkin muuttui. Silloin ihmisiä ympäri maailman piti yrittää tavoittaa lankapuhelimella, mikä ei tietysti ollut helppoa.
– Minun työni sitten tietysti muuttui aina sitä mukaan, kun kipusin esimiesportaita ylöspäin. Työni muuttui yhä voimakkaammin kansainvälisemmäksi ja kävin töiden merkeissä paljon Wienissä ja Pariisissa, joissa sijaitsee merkittäviä alaan liittyviä järjestöjä. Joskus olen yrittänyt laskea, kuinka monesti noissa kaupungeissa olen vieraillut. Useita matkoja on ollut myös USA:han ja Japaniin.
Nyt Reiman on ollut virallisesti eläkkeellä noin nelisen vuotta. Hän kuitenkin työskentelee konsulttina oman yrityksensä kautta, mutta työviikot hän pyrkii kuitenkin pitämään kevyinä.
Miehen puheesta päätellen se on välillä kovin vaikeaa. Viikoittainen matkustelu on kuitenkin loppunut, joka keventää arkea huomattavasti.
Viime vuoden keväällä Reiman sai kutsun IAEA:n eli Kansainvälinen atomienergiajärjestön maailmanlaajuiseen ydinturvallisuuselimeen, johon kutsuttiin vain muutama jäsen Euroopasta.
Tämän lisäksi hän on puheenjohtaja Suomen kansallisessa ydinturvallisuusneuvottelukunnassa, joka muun muassa antaa riippumattomia turvallisuusarvioita merkittävistä ydinlaitosten lupahakemuksista eli esimerkiksi rakentamis- ja käyttöluvista.
– INSAG-ryhmään kutsu oli minulle suuri kunnianosoitus. Mielestäni se on IAEA:n arvostetuimpia ryhmiä, jonka tehtävä on arvioida ydinturvallisuuden peruskysymyksiä ja suositella turvallisuusperiaatteita, joita käytetään sitten IAEA:n turvallisuusohjeiden kehittämisen perustana.
– Valintani ryhmään perustui varmasti siihen, että olin aikaisemmin kuusi vuotta puheenjohtajana Nuclear Safety Standards Committeessa, joka laatii kansainvälisiä IAEA:n ydinturvallisuusohjeita.
