Tutut laulut eivät unohdu, vaikka puhekykykin menisi

Läsnäoloa laulamalla

Musiikilla on ihmiseen ihmeellinen vaikutus. Se syöpyy jonnekin aivojen syvimpiin kerroksiin, jonne muistisairauskaan ei ulotu, sillä jopa puhumaton vanhus voi puhjeta laulamaan ulkomuistista tuttua kappaletta sellaisen kuullessaan.

Anu Kylvén on tullut piristämään laulullaan Irma Pesosen päivää ryhmäkoti Pehtoorissa. Välillä rupatellaan mukavia ja muistellaan laulujen mieleen nostamia vanhoja aikoja.

Irma Pesosen elämässä musiikki on aina ollut voimakkaasti läsnä. Hän kertoo sekä isänsä että aviomiehensä olleen komeaäänisiä ja kovia laulamaan. Molemmat lauloivat hengellisiä lauluja, ja Pesonen muistaakin edelleen ulkoa koko joukon vanhoja virsiä ja hengellisiä lastenlauluja.
Nyt nuo elämän tärkeät miehet ovat poissa, mutta Anu Kylvén on tullut ryhmäkoti Pehtooriin ilahduttamaan Irma Pesosta laulullaan. Hänellä on mukanaan kirja, josta näkyvät laulun sanat ja sävel, mutta Pesonen ei sitä tarvitse. Hän kyllä muistaa.
– Tuttuja, kauniita lauluja, Pesonen huokaa kappaleiden välissä ja pyyhkäisee välillä silmiään. Musiikki nostaa muistot ja tunteet pintaan.
– Irman kanssa laulamme vanhaa hengellistä musiikkia. Viime kerralla otin kokeeksi yhden vähän uudemman hengellisen laulun, mutta hän ei oikein lämmennyt sille. Pysyttelemme siis Irmalle jo lapsuudesta tutuissa lauluissa, jotka tuovat hänelle hyviä muistoja mieleen. Sitä iloa on ihana seurata, Anu Kylvén sanoo.
Laulamisen lomassa jutustellaan niitä näitä. Irma Pesonen kertoilee perheestään ja aikoinaan suuren vaikutuksen tehneestä papista, joka myös oli kova laulamaan.

Joku on hetken läsnä sinua varten

Anu Kylvén kuuluu kulttuurihyvinvointihankkeesta alkunsa saaneeseen Laitoslaulajat-nimiseen yhdistykseen, josta voi tilata henkilökohtaisen laulajan virkistämään muistisairaan vanhuksen päivää. Ikäihmisen elämä kotona, sairaalassa tai palvelutalossa voi olla hyvinkin yksinäistä, ja kahdenkeskinen kohtaaminen, jossa joku on vähän aikaa läsnä vain sinua varten, virkistää kummasti.

Laitoslaulajilta vaaditaan laulutaustaa. Anu Kylvén on hankkinut kannuksensa kuoroissa ja lauluyhtyeissä laulamalla.

Kun kohtaamiseen yhdistetään musiikin aivoja aktivoiva vaikutus, hyvinkin dementoitunut ihminen voi havahtua laulamaan mukana ja ottamaan kontaktia. Levottomiin vanhuksiin musiikilla on usein rauhoittava vaikutus.
– Me kaikki olemme toki yksilöitä, ja muistisairaus voi ilmetä myös niin, ettei haluakaan arkeensa mitään uutta ja erilaista. Minua ei ole koskaan heitetty ulos, mutta jollekin laulajalle on käynyt niinkin. Kenellekään ei lauleta väkisin, vaan toiminta tapahtuu täysin vanhuksen omilla ehdoilla, Anu Kylvén sanoo.
– Aina uuden ihmisen luo mennessä vähän jännittää, miten minut otetaan vastaan ja kohtaavatko kemiat.
Yleensä laulaja käy saman vanhuksen luona viisi kertaa, missä ajassa jo ehtii huomata musiikin ilahduttavan vaikutuksen.
– Eräskin vanhus ilmoitti heti alkuun, että minähän en sitten laula. Sanoin, että ei ole mikään pakko laulaa mukana, mutta sopiiko, että minä laulan? Puolen tunnin kohdalla hän totesi, että eiköhän tämä jo riitä, mutta kolmannella käynnilläni hän oli jo odottamassa ja lauloi mukana koko kolme varttia, Kylvén kertoo.
Tulosten näkemiseksi kolmen vartin mittaisia laulutuokioita myydään viiden käynnin paketteina. Viiden kerran sarja maksaa 250 euroa, jolla katetaan laitoslaulajan matkakulut ja palkkio sivukuluineen. Kylvénin ja Pesosen laulutuokiot maksetaan Otto Malmin rahaston apurahalla, mutta kuka tahansa voi ostaa laulua lahjaksi oman paikkakunnan hoivakotiin tai vaikka kaukana asuvalle läheiselleen. Myös yritykset voivat sponsoroida palvelutaloissa tai sairaaloissa asuvien vanhusten ilahduttamista. Avoin lahjoitus antaa mahdollisuuden tarjota palvelua sitä eniten tarvitseville.

Laulutausta vaaditaan

Jotta vanhukset saisivat kuunnella laadukasta laulua, Laitoslaulajien eli tuttavallisemmin LaLan parikymmentä laulajaa ovat ammattimaisia laulajia, osa jopa musiikin ammattilaisia. Anu Kylvénin kaunis sopraano on koulittu pitkään kuoroissa ja a cappella -lauluryhmissä laulamalla.
Ennen ensimmäiselle keikalle lähtöä uusi laulaja osallistuu koulutukseen, jossa valmentaudutaan kohtaamaan muistisairaita ihmisiä ja lauletaan. Mitä enemmän osaa vanhoja kansanlauluja, iskelmiä ja virsiä, sen parempi.
– Tiikerihai, Hummani hei ja Metsäkukkia ovat tykättyjä kappaleita. Kummasti niitä vain muistaa lapsuudestaan – ei tarvitse kauheasti kirjasta luntata. Lapsena tuli laulettua paljon omien sukulaisten kanssa, nelikymppinen Kylvén naurahtaa.

Enkeli kuuntelee Anu Kylvénin ja Irma Pesosen laulua. Laitoslaulajat tuovat iloa hoitokodin arkeen.

Laulatettavalta vanhukselta ei vaadita lauluääntä. Irma Pesonen harmittelee moneen kertaan, että hänelle ei laulun lahjaa suotu, mutta laulaa kuitenkin mukana. Yhtä sallittua olisi istua hiljaa ja vain nauttia kuulemastaan.
Laulutaidon lisäksi laulajalla pitää olla kyky kohdata vanhuksia avoimin mielin. Joidenkin kanssa ei jutella juuri mitään, lauletaan vaan, mutta usein jutustelu ja muistojen kuunteleminen ovat yhtä tärkeä osa kohtaamista kuin laulaminenkin.
– Viidessä tapaamiskerrassa ehtii jo vähän tutustua ihmiseen, vaikka muistisairaan kohdalla kyse on ehkä vain välähdyksistä, joita hän muistaa ja jakaa. Kyllä sitä monesti miettii, että millaistahan tämän ihmisen elämä on ollut, Anu Kylvén kertoo.
– Keikoista jää laulajallekin hyvä mieli. Jos joskus aikanaan olen itse jossain hoivakodissa ja yksinäinen, olisi kyllä mukavaa, jos joku kävisi minulle laulelemassa.

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.