Nyt alkaa olla käynnissä taas ne kriittiset hetket, kun pitäisi tehdä joululahjahankintoja. Kohta olen itsekin jälleen sen kysymyksen äärellä, että mitä toivon lahjaksi.
Yleensä sanon, että en mitään, mikä on tietenkin virheistä suurin. Sillä vaikka sanon sukulaisille, että en tahdo enkä tarvitse mitään, niin saan silti jotakin. Vähintään ainakin Juhlapöydän konvehteja, joista syön ainoastaan ne kaikkien inhoamat ananaskonvehdit. Joulun lopussa pöydällä saattaakin olla useita avaamattomia konvehtirasioita, joiden kohtalo mietityttää.
Olen saanut vuosien varrella kaikenlaista, mitä en ole pyytänyt. Nuorempana klassikkolahja oli pyjama, ja saatoin saada niitä vielä useampia kappaleita eri ihmisiltä. Lisäksi sain eri värisiä pörrösukkia ja mummomaisia pikkuhousuja. Toivon hartaasti, että tänä jouluna yksikään sukulaiseni ei mene minua varten kalsariostoksille.
Pari vuotta sitten eräs sukulaiseni kyseli, että mitä tahdon joulupukilta. Vastasin jälleen, että parempi etten saa mitään, kun kaapit ovat muutenkin väärällään kaikenlaista turhaa. Silti hän päätti muistaa minua kahdella joulupaketilla. Toisesta paljastui punainen velour-oloasu, toisesta sininen samanlainen. Hän kertoi, ettei osannut päättää kumpi on värini, joten osti molemmat. Hei kiitos!
Myös veljeltäni olen saanut joskus vähän erikoisia lahjoja. Nykyisin olemme sopineet, että emme osta toisillemme mitään jouluna, ja hän onkin noudattanut sääntöä melko hyvin.
Kuitenkin muutama vuosi takaperin hän kysyi jälleen toiveitani, joihin en ymmärtänyt vastata. Sain paketista vaaleanpunaisen muovirasian, jonka käyttötarkoitus on minulle edelleen epäselvä. En tiedä, kuuluiko rasiaan laittaa rahaa vai oliko se kenties tupakkaa varten. Mutta enhän minä edes polta!
Yksi veljeni antama lahja on kuitenkin ylitse muiden. Olin varmaankin 10–12-vuotias, kun availin saamiani joulupaketteja. Yhdestä paketista paljastui pikkulasten soittorasia, joka soitti Piippolan vaarilla oli talo -kappaletta – englanniksi. Soittorasiassa oli lisäksi eläinten kuvia ja kun painoi esimerkiksi lammasta, kuului määkimistä. En ole tähän päivään mennessä saanut vastausta, että miksi sain tuon lahjan
