Työttömän byrokratiasta

Useimmat ovat kuulleet työnteon kannattavuudesta Suomessa. Tulojen lisäys nettona ei aina ole huima. Aivan erityisen huonoksi laskelma voi muuttua, jos miettii saadun lisätulon määrää työtuntia kohden. Toistettakoon jälleen kerran, että kuka on tarinan niin sanottu konna. Se ei ole yksittäinen ihminen, joka osaa laskea omat asiansa. Syyllinen on koko järjestelmä.
Myös työttömät ovat erilaisia byrokratian suhteen. Osa jaksaa luovia pykälien mukaan ja saa siten yhdisteltyä työtuloja ja työttömyysetuutta. Osa taas ei uskalla ottaa vastaan pieniä palkkoja. Syynä tähän on pelko säännöllisten tulojen katkeamisesta.
Parhaimmillaan jopa opiskelu sujuu mallikkaasti ansiosidonnaisen työttömyysturvan avulla. Kyllä, luit ihan oikein! Paljon parjattua, passivoivaksi moitittua etuutta voi saada opiskeluun. Työssäoppimispäiviltä saa lisäksi ylläpitokorvausta. Maallikon mielestä tämä on varmasti melko hassu termi. Se raha ei edes pienennä työttämän mahdollisesti saamaa toimeentulotukea.
Oletetaan nyt vähän aikaa, että tähän asti kaikki on mennyt mukavasti. Sitten tulee varsinainen mutta. Nimittäin työttömäksi työnhakijaksi palaaminen ei välttämättä onnistu tuosta vaan. Ihmisen täytyy selvittää tilanteensa. Suhtaudun tällä kohtaa elämään mustavalkoisesti. Sitä joko ollaan töissä tai sitten ollaan oikeutettuja työttömyysetuuteen. Te-toimistolle tämä yksinkertaisuus ei riitä.
Selvitys opiskelusta on lähes neljä sivua pitkä. Työtöntä, juuri valmistunutta varmaan kauheasti kiinnostaa kysymys siitä, että onko oikeus jatkaa opintoja ylemmän korkeakoulututkinnon suorittamiseksi. Se joka maksaa tukea, saa kyllä valvoa rahan perään. Enemmän tutkimuskäyttöön sopivat kysymykset jättäisin niille, jotka vapaaehtoisesti haluavat osallistua tutkimuksiin.
Oppilaitoksen loma-aikojen kyseleminen jälkikäteen kuulostaa enemmän saivartelulta. Seuraavaksi udellaan opiskeluaikaista työskentelyä ja yritystoimintaa. Henkilökohtaisesti luonnehdin selvityksen ilmapiiriä enemmän syyllistäväksi kuin kannustavaksi.
Suomen virkamiehet ovat keksineet yhdeksän mahdollista erilaista tapaa päättää opinnot. Kymmenes kysymys on sitten se, kun ihan itse saa kertoa syyn opintojensa päättymiseen. Sen jälkeen taas palataan opiskeluaikaiseen työskentelyyn ja aivan erityisesti siihen, että mistä syystä viimeisin työsuhteesi päättyi.
Tähän soppaan kun vielä lisätään suhteellisen tuore uudistus toimeentulotuesta, joka 2017 siirrettiin kunnilta kelalle. Kaikki uusi on aina hankalaa. Varmaa on ainoastaan se, että asiakas kärsii. Valtakunnan tasolla kannatan kyllä aktiivimallia, mutta yksityiskohtien kohdalla pelkään taas asiakkaan näkökulmasta melko poukkoilevaa etuuskäsittelyä.

marko@markotaipale.fi