Kiitos päätoimittaja Ville Mäkiselle ajankohtaisesta ja kantaaottavasta pääkirjoituksesta! On hienoa, että paikallislehti on mukana kehittämässä kotimaista ruoantuotantoa ja kannustamassa kotimaisiin valintoihin aina, kun se on mahdollista.
Asian esille ottaminen ja esillä pitäminen on pitkäjänteistä puuhaa. Kuntien hankintarenkaan määräävänä periaatteena on löytää mahdollisimman edullinen elintarvike kuntien keittiöihin.
Uskalsin ehdottaa hankintarenkaan johtajalle, että hankinnan kilpailutuksen ratkaisevana tekijänä pidettäisiin sitä, että raaka-aineet, kuten liha ja kasvikset, olisi tuotettu samojen vaatimusten mukaan, mitä kotimaiselta tuotannolta vaaditaan. Luonnollisesti vain niiden raaka-aineiden osalta, mitä meillä täällä Pohjolassa kasvatetaan.
Ideaa pidettiin mahdottomana. Maatalousyrittäjän, maatalouspolitiikan ja erityisesti elintarviketurvallisuuden näkökulmasta se on oleellinen seikka. Kansalliset vaatimukset tai vaatimusten noudattaminen käytännössä lisäävät tuotantokustannuksia, joten pelkkä hinta on huono kriteeri hankintapäätöksissä.
Esimerkiksi juuri työn alla oleva eläintensuojelulaki vaatii maatalousyrittäjiltä uusia investointeja ja lisää työtunteja. Tuntitaksa on jo nyt kohtuuttoman matala – ja alemmaksi menee. Laitoskeittiöt päätyvät turhan helposti ulkomaisiin, edullisiin raaka-aineisiin.
Ministeri Leppä on tullut siihen tulokseen, että kouluruokailua tulee kehittää. Hyvä. Toivottavasti siihen perustetaan asiantunteva työryhmä.
Vain harva koululainen syö kaikki aterian osat. Kouluruokailusuositusten mukainen koululounas koostuu pääruoasta, salaatista, ruokajuomasta, leivästä ja leipärasvasta ja kattaa oppilaan päivittäisestä energiantarpeesta kolmanneksen.
THL:n tutkimuksen mukaan kaikki kouluruokaan kuuluvat aterianosat valitsi joka päivä vain seitsemän prosenttia kuudesluokkalaisista tytöistä ja 12 prosenttia pojista sekä vieläkin harvempi kahdeksasluokkalainen: vain neljä prosenttia tytöistä ja kahdeksan prosenttia pojista.
Salaattia kertoi ottavansa päivittäin noin puolet kuudesluokkalaisista. Kahdeksasluokkalaisista tytöistä salaattia kertoi valitsevansa päivittäin runsas kolmannes ja pojista vajaa kolmannes.
Ilmoittaudun vapaaehtoiseksi tähän kouluruokailun kehittämisryhmään! Nälkäinen vatsa on opetukselle kuuro ja vain syöty ruoka ravitsee.
Kehittämisen kohteeksi ottaisin kattavasti koko laitosruokailun.
Ruoka on paljon enemmän, kuin ruumiin ravintoa. Meille jokaiselle, vanhukselle, työpaikkaruokailijalle, petipotilaalle, koululaiselle ja varhaiskasvatuksen naperolle. Joka päivä. Myös kotona.
Minna Sarvijärvi
kouluruokailun kokemusasiantuntija ja maajussin entinen morsian – nykyinen vaimo
