Silkkaa nautintoa keskellä koskematonta luontoa

Retkeilijä Tero Tikkanen kävi kokemassa Seitsemisen kansallispuiston taian ja kirjoitti retkestään päiväkirjan. Nyt Tikkanen avaa päiväkirjansa Ylöjärven Uutisten lukijoille.

Seitsemisen kansallispuiston rauha veti Tero Tikkasta puoleensa.

Elokuinen aamu alkoi tavaroiden pakkaamisella ja uuden teltan hankkimisella. Löydettyäni pienen ja kevyen teltan, suuntasin ruokakaupan kautta pois sivistyksen parista, kohti Seitsemisen kansallispuistoa. Seuraavista päivistä minulla ei ollut minkäänlaista suunnitelmaa. Tärkeintä oli, että pääsen pois kaikesta hälinästä, olemaan yksin itseni ja koirani kanssa, keskellä luontoa. Keli oli kesäinen, ja vastaavaa säätä oli luvattu myös tuleville päiville.

Seitsemisen kansallispuisto sijaitsee Ylöjärven ja Ikaalisten kuntien mailla, Pirkanmaalla Länsi-Suomen läänissä. Kansallispuisto on perustettu vuonna 1982. Sitä hoitaa ja ylläpitää Metsähallitus. Kansallispuiston pinta-ala on 45,5 neliökilometriä ja alueen maisema on hyvin vaihtelevaa – metsistä harjuihin ja soihin. Luontopolkuja on kaikkiaan neljä ja polkuverkosto on laajuudeltaan noin 60 kilometriä. Reittien varrella on nuotio- ja telttapaikkoja sekä opastuspisteitä. Kansallispuiston eliölajistossa esiintyy myös harvinaisia pohjoisen lajeja.

Päästyäni Kuruun, joka on itselle hyvin rakas paikka, kävin vielä täydentämässä viimeisiä eväitä paikallisesta kyläkaupasta. Olen viettänyt lapsuudessani useita kesiä Kurussa, sillä edesmenneet isovanhempani ovat asuneet siellä ja olihan vanhemmillanikin Kurussa muutamana kesänä mökki. Juuri täältä, Kurun jylhistä metsistä ja salomaista on lähtenyt minun innostukseni ja rakkauteni luontoon, kalastukseen ja eräilyyn. Täällä päälleni laskeutuu aina syvä rauha ja onnellisuus.

Lähdettyäni Kurusta kohti Parkanoa, käännyin Kaidankylästä kohti Seitsemisen Kansallispuiston maisemia. Asemapaikkani ei ollut vielä tiedossa, mutta päätin mennä katsomaan, onko Kirkas-Soljasten leiripaikalla elämää. Ajettuani hetken aikaa hyväkuntoisia hiekkateitä, saavuin leiripaikalle, joka onnekseni ammotti tyhjyyttään. Tänne pystytin uuden telttani ja tyhjensin varusteeni. Laitoin evääni järveen viilentymään, etteivät ne seuraavina aamuina kävelisi minua vastaan.

Istuin aloillani, nautin olostani, suhautin muutaman nestepitoisen tölkin auki ja katsoin kartasta, mihin koirani kanssa suuntaisin. Päätin kävellä läheiselle Lieslammelle, johon matkaa on vain reilut kaksi kilometriä. Kävelin läpi Hiittenhautakankaan, jota koristavat luotisuorat männyt, jotka pitkillä rungoillaan kurottavat kohti taivasta. Saavuin pienelle Kangaslammelle, jonka peilityyntä pintaa rikkoivat kahden joutsenen tekemät hennot aallot. Maiseman muututtua kuivasta kangasmaastosta kuusimetsäksi, olin jo Lieslammella.

Seitsemisen kansallispuiston pinta-ala on 45.5 neliökilometriä.

Päätin suunnistaa kohti Liesjokea, jonka varrella kartan mukaan on vanha mylly. Sen halusin nähdä. Liesjoella on kuuleman mukaan myös majavia, varsinkin Jaulin kämpän seudulla sekä Lieslammen sekä Liesjärven välisellä osuudella. Kävelin ohi Kettulammen, jonka tummassa pinnassa heijastui kauniisti vieressä oleva jylhä metsä ja sinivalkoinen taivas. Jonkin matkaa käveltyäni läpi pitkospuiden ja polkujen, saavuin myllylle. Näkymä oli kuin haltijametsästä. Ympärillä seisoi arvonsa tietävä vanha metsä sekä yksinäisyydessä pauhaava joki, jonka varrella seisoo sammalkattoinen vanha mylly. Koirallakin riitti ihmeteltävää vanhan myllyn nurkkia haistellessa.

Liesjoen myllystä jauhettiin aikoinaan viljaa seudun lähitaloille. Osakkaina olivat Kovero, Kuivasniemi, Kivijärvi sekä Liesjärvi. Liesjoen alkuperäinen mylly on viety aikoinaan pois. Pelkästään myllynkivet jätettiin paikoilleen. Lieneekö vanha mylly lahonnut, mutta nykyinen mylly tuotiin samalle paikalle Ruoveden Koveronkoskelta vuonna 1995. Myllyä ihastellessani ajattelin, kuinka maailman touhu on ollut aikoinaan niin erilaista kuin nykyään ja kuinka jo pelkästään käsitys naapuri- ja lähitaloista on vuosien matkalla muuttunut.

Kuivan kurkun kostuttelun jälkeen suuntasin myllyltä kohti Jokiristin telttailualuetta. Kävelin pitkin Liesjoen rantoja ylittäen pienen sillan, jonka alta Liesjoki levottomana pauhasi. Hieman ennen Jokiristille saapumista vastaani tulivat ensimmäiset ihmiset. En siis ollutkaan yksin, en kuitenkaan kokenut suurempaa tarvetta jäädä vaihtamaan kuulumisia. Koirat sentään tekivät hieman lähempää tuttavuutta toisiinsa. Pysähdyin katsomaan Jokiristin levähdysalueen, mutta jatkoin suorilta matkaani kohti Jaulin kämppää.

Pitkospuita pitkin on hyvä kävellä.

Jaulin kämppä on vanha savottakämppä, joka sijaitsee Liesjoen rannalla. Alkuperäisen kämpän rakensi suomalainen kirjailija Kalle Päätalo. Alkuperäinen päärakennus on palanut ja sen tilalle rakennettiin nykyinen kämppä. Päätalon vuonna 1946 rakentama tallirakennus on kuitenkin vielä jäljellä.

Istuin lammen rannassa olevan saunarakennuksen edessä muistellen niitä kertoja, kun aikaisemmin olen täällä ollut. Ympärillä oli vehreää ja hiljaista. Ainoastaan lampeen laskeva koski pauhasi ja keräsi lammen rannoille valkoista vaahtoa. Koira istui vieressäni. Välillä katseemme kohtasivat ja välillä vajosimme omiin maailmoihimme. Sisimmissämme kumpikin haaveili vapaana olemisesta. Täällä koinkin olevani vapaa eikä minulla ollut kiire mihinkään.

Eväät nautittuamme jatkoin matkaa kohti leirialuetta. Loppumatkan kuljin lämpimässä, puolipilvisessä säässä pitkin hiekkatietä. Ohitin Jaulinnevan kauniin suon sekä Saari-Soljasen lammen ennen saapumista Kirkas-Soljaselle. Telttani oli vielä pystyssä ja tavarat tallessa niin järvessä kuin teltassakin. Leiripaikkaan oli ilmestynyt myös yksi teltta lisää. Oli aika istahtaa kannon päälle, nauttia suon tuoksusta, seurata kuikkien rauhallista uiskentelua kirkkasvetisen lammen selällä sekä kuunnella niiden kutsuhuutoja. Huudot kantautuvat pitkälle erämaahan.

Koitti aika tehdä polttopuita, joita sahasin ja hakkasin isohkon kasan, jotta ne varmasti riittäisivät koko illaksi. Halusin istua pitkään pimeässä yössä rätisevän nuotion äärellä. Sytytin nuotion ja valmistin ruokaa, joka maistuu aina paremmalta luonnossa kuin missään muualla. Lopulta illan jo hieman viilentyessä ja hämärtyessä nuotiolle saapui myös kaksi muuta retkeilijää. Söimme, joimme ja vaihdoimme kokemuksia niin päivästä kuin muutenkin elämästä. Lopulta jäin vielä yksin istumaan iltaa. Nauttien olostani ja yksin olemisesta. Kellon ollessa jo pitkällä seuraavan päivän puolella, lähdin testaamaan koirani kanssa uutta telttaani – ajatukset täynnä uusia hienoja kokemuksia.

Heräsin ensimmäisen kerran jo aamunkuudelta. Kävin ulkona haistelemassa minkälainen päivä olisi tulossa. Taivas oli pilvetön ja kaksi vesilintua lensi korkealla vasten sinistä taivasta. Oli vielä hieman viileää ja kosteaa. Lammen pinnassa oli paikoin usvaa. Hetken aikaa istuskeltuani telttani vieressä suurehkon kiven päällä, päätin vielä jatkaa unia. Kömmin takaisin telttaan ja yhä lämpöiseen makuupussiini.

Kirkas-Soljasten leiripaikalla oli hyvin rauhallista.

Noustuani myöhemmin uuteen päivään ja todettuani teltan palvelleen hyvin, sytytin nuotion ja söin kevyen aamupalan. Kun kävelin koiran kanssa pienen aamulenkin, taivaalle oli jo kertynyt hieman pilviä, mutta ilma oli jo lämpöinen. Muita ihmisiä ei ollut liikkeellä. Palasin leiripaikalle suunnittelemaan mitä tekisin. Päätin pikaisesti lähteä käymään ihmisten ilmoilla, isovanhempieni haudalla, jotka ovat jo pitkään maanneet Kurun hautausmaalla. Kävin hakemassa kyläkaupasta kukkasen, jonka vein haudalle. Haudalla mieleeni virtasi useita kivoja muistoja, mutta samalla mieleni valtasi ikävä. Hautausmaan hiljaisuudesta palasin takaisin erämaan hiljaisuuteen.

Istuskellessani nuotiopaikalla ja napsauttaessani päivän ensimmäisen ja toisen virvoitusjuoman, päätin lähteä katsastamaan Liesjärven leiripaikan. Osa Liesjärvestä ei enää kuulu Seitsemisen Kansallispuiston alueeseen. Maastokuvioiseen rinkkaani pakkasin tarvittavat eväät ja tarvikkeet. Heitin rinkan selkääni, kiinnitin koiranhihnan lannevyöhön ja lähdimme kohti uusia seikkailuja. Ulkona tarkeni olla hyvin T-paidalla ja shortseilla.

Lähdin kävelemään Lieslampea kohti pitkin polkua, jota pitkin eilen jo kävelin. Ohitin samaisen Hiittenhautakankaan, jonka korkeat männyt näyttivät yhtä ylväiltä kuin eilen. Pysähdyin katsastamaan lähteen, joka sijaitsee Hiitteenkankaalla. Seitsemisen kansallispuiston alueella on muutamia kaivoja sekä kyseinen lähde. Juomavedet ovat juomakelpoisia. Muutaman kaivon vesi on syytä kuitenkin puhdistaa ennen juontia, kuten myös järvien, jokien ja purojen, sillä veden laatu vaihtelee alueittain.

Liesjoen mylly on nykyisellään hyvin maastoutunut.

Matkatessani hyväpohjaista kangaspolkua saavuin Kangaslammelle, jossa eilen olleita joutsenia ei enää näkynyt. Lieslammelta jatkoin matkaani kohti Liesjärveä. Kävelin pitkin lammen rantaa, lammen toiseen päähän asti, jossa lampi muuttuu kapeaksi joeksi. Veden pinnan alla vesi virtaa hiljalleen, tuudittaen kasvillisuuden kevyeen liikkeeseen. Täällä silmiini kantautuivat ensimmäiset merkit majavista. Liesjoen kumpaakin puolta reunustivat kalvetut puunrungot, jotka törröttivät maasta ikäänkuin teroitetut ansakepit. Olisi siinä näkemistä kerrakseen, kun majava talttahampaillaan katkaisee kymmensenttisen puun noin vartissa.

Jatkoin matkaani kohti synkkää metsää, jota koristivat suuret ja paksurunkoiset kuuset. Matkaa oli kiva tehdä, sillä tänä vuonna hyttysiä ei ole niin paljoa kuin edellisenä kesänä. Saavuin Liesjärven leiripaikalle, joka oli maisemaltaan ja sijainniltaan kuitenkin pienoinen pettymys. Olin kuitenkin onnellinen siitä, että olin ainoa retkeilijä alueella ja siitä, että olin juuri nyt täälä. Leiripaikalla puut olivat päässeet vähiin, joten turvauduin keräämiini käpyihin ja maassa lojuneisiin oksiin. Sytytin nuotion ja tein maittavan ruoan sekä itselleni että koiralleni. Hyvin nautitun ruoan ja juomien jälkeen oli vain kiva istua ja nauttia olemisesta.

Hetken istuminen vierähti nopeasti kolmituntiseksi ja oli taas aika jatkaa matkaa. Ajoitus oli täydellinen, koska samalla hetkellä, kun sain rinkan selkääni, leiripaikalle saapuivat uudet retkeilijät. Jatkoin matkaani kohti Käsikivenkangasta sekä Tasainenkangasta. Maisema muuttui hyvin nopeasti synkästä kuusimetsästä kuivemmaksi kangasmaastoksi, jossa hieman kitukasvuiset männyt taistelevat elämästään.

Palasin jo kulkemaani reittiä takaisin Soljastenkankaalle. Kiersin kuitenkin vielä Saari-Soljasen reitin. Matkalla sain ihastella suomalaista suoluontoa ja sen monimuotoisuutta. Soljasten suoalue on yksi laajimmista luonnontilaisista suoalueista Seitsemisen kansallispuitossa. Kuljettuani hyväkuntoista polkua, saavuin Jaulinnevan katselulavalle. Täälä istuin sekä nautin karusta avosuomaisemasta ja sen ihanasta tuoksusta. Hiljalleen jatkoin matkaani kohti asemapaikkaani, sillä mihinkään minulla ei ollut kiire.

Kirkas-Soljasella maisemat ovat rauhoittavat.

Leiripaikalle saavuttuani, kaikki tavarani olivat niin kuin lähtiessänikin. Toiset retkeilijät olivat pakanneet tavaransa ja lähteneet pois. Sain taas olla yksin ja nauttia yksin olemisesta, jota tältä reissulta lähdin hakemaan. Eiliseltä oli jäänyt illaksi vielä kasa puita, joten puutöitä ei tarvinnut enää kovasti tehdä. Illan viilentyessä ja pimentyessä, valmistin jälleen kerran maittavan aterian kera maittavien juomien. Loppuillan istuin rätisevän, lämmittävän nuotion ääressä tekemättä yhtään mitään. Olin vain ja nautin maailman kauneimmasta äänestä – hiljaisuudesta. Ääntä, jota nyt ei edes kuikkien kauas kantavat äänet rikkoneet.

Heräsin jälleen kukonlaulun aikaan. Aamu oli pilvinen, viileähkö ja kostea. Yöllä ei ollut kuitenkaan satanut, vaikka niin olisi voinut luulla. Hetken aikaa katselin lammen pinnassa hiljalleen leijuvaa usvakerrosta. Mieleeni tuli lapsuudesta kauhutarina, jonka veljeni minulle kertoi.

Olin vielä väsynyt, palasin takaisin teltaan ja jatkoin uniani lämpöisessä makuupussissani, koira vieressäni. Myöhemmin ylös noustessani, oli aika valmistaa kevyt aamupala, tyhjentää leiri ja suunnata takaisin ihmisten ilmoille.

Leiriytymispaikoissa on myös hyviä nuotiopaikkoja.

Korkeat männyt nousevat kohti taivasta Hiittenhautakankaalla

 

 

Sienet ovat nousseet kuivan kesän jälkeen.

Lieslampi muuttuu toisessa päässään kapeaksi joeksi.

Liesjärven leiripaikalla on hyvin tilaa retkeilijöille.

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 5 viikkoa vain 1,90 €.