Politiikan kiinnostavuuden puute on usein julkisen keskustelun huolenaiheena. Näen itse asian aika nurinkurisena. Nimittäin hyvä, ellei jopa paras mahdollinen, politiikka on melko tylsää. Politiikalla luodaan lähinnä lakien kautta yhteiskuntaan vain puitteita. Lisäksi taloudellista käyttäytymistä voidaan tehokkaasti ohjailla verotuksella.
Seuraavaksi esitän pienen kärjistyksen. Suomen hallitus ei ole koskaan luonut eikä tule luomaan yhtäkään työpaikkaa. Työpaikat nimittäin syntyvät yrityksiin. Tai sitten niitä ei synny ollenkaan. Julkiselle sektorille voidaan aina kehittää lisää tehtäviä. Yksityiseltä sektorilta sen rahoitus verovaroina silti tulee. Tai sitten velkamarkkinoilta. Jos haluaa vähän saivarrella, niin hallituksen oma toimivalta rajoittuu valtioneuvoston kansliaan.
Todelliset päätökset rekrytoinneista ja investoinneista tekee aina joku muu. Kalle Isokallion yksi idea oli, että hallitus ilmoittaa toimimattomuudestaan. Sen jälkeen yritysjohtajat tietävät, että heidän täytyy tehdä kaikki itse. Valtiota on turha huutaa apuun.
Juuri oli mediassa juttua, että lakien säätäminen kestää 10 vuotta ja uusi teknologia saattaa olla käytössä vain kuukausia. Politiikka ja sen keskustelu näyttäytyy täysin erilaiselta. Tämän vahvistaa Juha Rehula, joka vertaili kahta erillistä ministerikauttaan. Edellisellä kerralla asioihin saattoi ottaa kantaa vähän verkkaisemmin. Nykyään kommentoinnin aikaikkuna on kaksi tuntia. Miten tähän on tultu? Toisia poliitikoita ei kunnioiteta, vaan käydään koko ajan kampanjaa ja argumentoidaan ilkeästi.
On tietysti tullut uutta sosiaalista mediaa markkinoille. Vanhat tiedotusvälineet ovat silti paljon vartijoina. Mielessä kannattaa pitää nykyinen tai valmisteilla oleva lainsäädäntö. Jos kysymyksesi ministerille liittyy niihin, niin kysy sitten, mutta mieluummin etukäteen tutkitulla, omalla näkökulmalla höystettynä. Sama koskee valtion talousarviota. Muuten kannattaa ministeri jättää rauhaan. Heille paremmin sopii tiedottaminen kolmen kuukauden välein sen kuin kolme kertaa päivässä. Tutkiva journalismi keskittyköön laajoihin kokonaisuuksiin ja vaikutusarvioihin.
Median rappiota kuvaa hyvin toinen tämän päivän trendi. Se ei riitä, että tehdään huonoja tai köykäisiä juttuja. Nimittäin täysin sama juttu monesti julkaistaan internetissä sujuvasti myöhemmin uudelleen! Sen verran on selkärankaa, että asia tunnustetaan näkyvästi.
Auktoriteetteja ei pidä liikaa uskoa. Mietitäänpä silti vaikka hammaslääkärien ammattikuntaa. Heitä näkyy vähemmän sosiaalisessa mediassa kesken työpäivän. Se ei vaan ole mahdollista. Tällöin sosiaalisen median niin sanottu valta siirtyy niille, joilla on liikaa vapaa-aikaa.
marko@markotaipale.fi
