Olen elinvuosien kertyessä huomannut olevani lähes kaikissa asioissa oikeassa, enkä enää itseni kanssa joudu kinastelemaan. Näin hyvin perustein rohkenen tuoda mielipiteeni nytkin julki.
Kun 1970-luvulla kunnantalon ja kirjaston eteen pystytettiin Rauhanpatsas, rohkenin ehdottaa, että patsas voitaisiin viedä seuraavana keväänä Keijärven jäälle ja järjestää veikkaus jäiden sulamisesta ja patsaan katoamisesta syvyyksiin. Onneksi näin ei käynyt, mutta Rauhanpatsas sai hyvän paikan vuosikymmenien jälkeen Räikänpuistosta.
Nyt pystytettiin kaupungintalon edustalle kaupunkimme arvokkaimmalle paikalle Eppuja kuvaava veistos. Nyt voin (taas) sanoa, että veistos ei tullut oikeaan paikkaan, mutta nyt en kehtaa ehdottaa ensi kevääksi Keijärven jäidenlähtöveikkausta.
Nyt julkistamistilaisuuteen ei tullut 29 000 ylöjärveläistä, ja se on paljon suurempi joukko kuin 1977 Rauhanpatsaan julkistamistilaisuudesta poisjääneet kuntalaiset.
Jos vakavasti miettii koko veistosprojektin toteuttamista, tulee väistämättä mieleen se, ettei asiaa kovin perusteellisesti suunnitteluvaiheessa pohdittu. Kun idea oli syntynyt, taisi tulle hätä ja hyvä mieli yhtaikaa ja tarve toteuttaa hanke mahdollisimman nopeasti.
Mielestäni veistoksen paikkaa olisi täytynyt miettiä ainakin kaksi kertaa. Onko kaupungin paraatipaikka todella sille oikea?
Mielestäni veistos olisi sopinut paremmin kirjaston alueelle tai Räikänpuistoon. Ja kun viisaita päitä ryhtyisi asiaa miettimään, erinomaisia paikkoja tulisi esiin muitakin.
Tuosta Räikänpuistosta, joka muuten on mitä hienoin puisto, olisi voitu luoda moni-ilmeinen ylöjärveläisyyttä esittelevä patsaspuisto.
Toivottavasti asian tiimoilta syntyy pohdiskelua ja tehty kömmähdys voidaan kyllä korjata. Saihan Rauhanpatsaskin oivallisen paikan juuri Räikänpuistosta.
Musiikki on varsin mielenkiintoinen alue. Siinä makumme eroavat yhtä paljon kuin ruoankin suhteen. Se, mikä toiselle on suuri elämys, on toiselle mitäänsanomatonta. Ehkä rohkenen sanoa kuitenkin, olenhan aina oikeassa, että kevyt musiikki on kertakäyttötuote, ainakin minulle.
Mutta veistos on paikallaan ja pysyy siinä. Sukupolvet tulevat ja menevät. Näin on oikein. Ja mielipiteetkin joskus vaihtuvat.
Jorma Sinisalo
epämusikaalinen eläkeläinen
