Disa voitti kesällä Pohjoismaiden mestaruuden vinttikoirien maastojuoksussa. Disa on koira, joka haluaisi metsästää kaikkea liikkuvaa. Muurahaisetkin kelpaavat.
Afgaaninvinttikoira Disa (eli Purple Magics Black Cadillac) on hieman rauhaton. Haastattelu ulkopenkeillä ei jaksaisi enää innostaa. Kiltisti se kuitenkin odottaa, ja odottaa, ja odottaa…
Emäntä Laura Elina Pasanen tietää, että Disa haluaisi juoksemaan, sillä päivän pitkä lenkki on vielä tekemättä. Mutta ensin pitää kertoa Disan menestyksestä.
Lokakuussa kaksi vuotta täyttävä Disa voitti heinäkuun puolivälissä Hämeenkyrössä Pohjoismaiden mestaruuden vinttikoirien maastojuoksussa. Samalla se saavutti myös Pohjois-Hämeen kennelpiirin mestaruuden.
Elokuussa Disa voitti puolestaan Suomen mestaruuden Toivakassa niin ikään maastojuoksussa.
Orjallinen vieheen seuraaja
Vinttikoirien nopeus on monelle tuttu asia. Ja joku on kenties jopa nähnyt vinttikoirien juoksukisoja. Esimerkiksi Kaupissa sijaitsee ovaalinmuotoinen rata, jolla voi harrastaa ratajuoksua.
Maastojuoksu on hieman toisenlaista. Siinä koirat juoksevat pellolle tai hiekkakuopalle tehdyllä mutkittelevalla maastoradalla. Sinne tänne kulkeva rata jäljittelee riistan liikkeitä, ja koirat seuraavat radalla muovipussisuikaleista tehtyä viehettä.
Ratajuoksussa koiran nopeus ratkaisee, mutta maastojuoksussa katsotaan nopeuden lisäksi esimerkiksi innokkuutta, ketteryyttä, älykkyyttä ja juoksurytmiä.
Laura Elina Pasasen mukaan Disa ei ole kaikkein nopein juoksija, mutta se ”seuraa viehettä orjallisesti”.
Se on osittain Disan nuoruuden ansiota.
– Vanhemmat koirat alkavat helposti oikoa rataa ja ennakoida vieheen liikkeitä.
Disa nauttii suunnattomasti kaikesta, mikä muistuttaa vähääkään metsästämistä.
– Sille kelpaa kaikki, mikä liikkuu, muurahaisista lähtien.
Omapäinen ja persoonallinen
Laura Elina Pasasella on ollut omia koiria vuodesta 1987 lähtien. Jos kaikki osaomistuskoiratkin lasketaan mukaan, koiria on ollut noin 15.
Ennen afgaaneja Pasasella oli salukeja. Pasanen piti afgaaninvinttikoirien pitkän turkin hoitoa haasteellisena, mutta kun hänelle tarjoutui mahdollisuus ottaa afgaani, hän tarttui siihen kiinni eikä ole katunut.
– Näissä miellyttää niiden temperamentti ja persoona. Ne eivät ole miellyttämisenhaluisia vaan omapäisiä. Ja ovathan ne kauniita, kun niiden turkki on laitettu.
Pasanen pesee ja harjaa Disan turkin kunnolla vähintään kerran viikossa. Disaa käytetään myös näyttelyissä, joten sen pitää olla edustava.
Isä Hollannista, äiti Itävallasta
Pasanen omisti aikoinaan myös Disan isänäidin. Kun se sai pennut, Pasanen jätti itselleen Disan tädin, joka elää Pasasella edelleen Disan kaverina. Disan isä taas lähti eteenpäin Hollantiin.
Eräs itävaltalainen afgaaninvinttikoirakasvattaja käytti sitten tätä juoksukilpailuissa menestynyttä hollantilaisurosta jalostukseen, ja näin syntyi Disa.
Kolmas sukupolvi kiehtoi Pasasta, ja samalla eli haave seuraavasta monipuolisesta harrastus- ja kilpailukoirasta. Niinpä Disa matkusti Suomeen juurilleen, ja toive harrastuskaverista näyttäisi toteutuneen.
Ensi kesänä EM-kisoihin?
Nyt Pasanen toivoo, että Disa voisi osallistua ensi vuonna Euroopan mestaruuskisoihin Virossa, kolmevuotiaiden Derbymestaruuskisoihin ja SM-kisoihin.
Menestys ei ole kuitenkaan kaikkein tärkeintä Pasaselle, vaan se, että koirat pysyisivät terveinä ja voisivat harrastaa ja elää tavallista arkea.
Metsästystä alkuperäisessä kotimaassaan Afganistanissa harrastaneet afgaanit vaativat paljon liikuntaa, ja Pasanen vie koiriaan lenkille vähintään kolmasti päivässä.
Yhden lenkeistä pitää olla pitkä kävely- tai pyöräilylenkki, ja koirille olisi tärkeää päästä juoksemaan silloin tällöin myös vapaana. Välillä koirat myös uivat, jotta liikkuminen olisi mahdollisimman monipuolista.
Koirien ulkoilusta on hyötyä myös omistajalle.
– On tärkeää, että ne raahaavat minut joka päivä ulos ja saan hyötyliikuntaa.
Hierontaa ja fysioterapiaa
Paitsi liikuntaa ja turkinhoitoa afgaaninvinttikoirat saavat Pasasen hoivissa myös hierontaa, venyttelyä, fysioterapiaa ja pääasiallisesti raakaruokaa.
– Olen syöttänyt raakaruokaa koirille jo noin 15 vuotta. Kun koirani söivät aiemmin enemmän kuivaruokaa, nappuloita, niillä oli enemmän hiivaongelmaa ja ihon raapimista.
Pasanen osaa hieroa ja venytyttää koiria itsekin, mutta sen lisäksi koiria pitää viedä fysioterapiaan.
– Koiraa ei voi repäistä radalle ihan pystymetsästä.
