Elämme historiallisia aikoja monessa suhteessa: Suomen itsenäisyyden ajan ehkä suurin hallinnollinen muutos toteutunee. Maakuntahallinto- ja sote-uudistus odottavat jo nurkan takana – tai sitten eivät. Onneksi hallitus, ja varsinkin eduskunnan oppositio, saivat juuri tulleen tiedon mukaan sote-uudistukselle lisäaikaa, joten mahdollisuus on, että uudistus ei toteudu lainkaan.
Miten tämä vanhushoivan tulevaisuus vaikuttaa sinuun?
Kultaisella 1980-luvulla muistan isovanhempieni saaneen vielä hoitoa ja kaikkensa antaneena vanhuskotipaikan. Nyt näen ja myös kuulen, surullisena, ympäristöstäni viestejä, miten vanhuksia heitetään vuodeosastolta ja hoitopaikasta toiseen, eivätkä he saa pysyvämpää hoitopaikkaa ennen kuin saattohoitovaiheessa – tämäkin jo vaatii omaisilta melko paljon taistelutahtoa ja sitkeyttä.
Moni vanhus luovuttaakin henkisesti vaikkei aika vielä olisi. Eräs lääkäri luonnehti minulle tällaista tilannetta ”julkiseksi eutanasiaksi”. Hänellä on pitkän uran tuoma näkemys asioista.
Kunnat ja kaupungit ennakoivat mahdollista sote-uudistusta ja tyhjentävät tällä hetkellä hoivalaitospaikkoja (tai estävät pääsyn niihin – miksi?) sekä muuttavat yksikköjään, tai osia niistä, niin sanotuiksi tehostetun hoivan tai palvelun paikoiksi/yksiköiksi.
Tehostettu hoiva ei todellakaan tarkoita välttämättä parempaa hoivaa, vaan lähinnä se on mielestäni vain hallinnollinen kikka, jotta osa kuluista siirtyy asumistuen muodossa Kelalle.
Perinteiseen hoivalaitosmaksuihin on sisältynyt hoiva, asuminen, lääkkeet ja ruoka. Tehostetussa hoidossa vanhus maksaa hoivan, erikseen vuokran ja omat lääkkeensä – joissain paikoissa myös ruuan ja niin sanotun hygieniamaksun. Vanhukselle saa jäädä näiden maksujen jälkeen noin 150 euroa kuussa, josta hän maksaa lääkkeensä – tämä on paljon suurempi maksu kuin perinteisessä hoivakotipaikasta.
Onneksi sentään on lääkekatto, mutta valitettavasti tieto Kelasta lääkekaton ylityksestä tulee aina jälkijunassa, joten toivoa sopii, että vanhus pystyy maksamaan loppuvuoden lääkkeensä melko pian lääkekaton ylitettyään.
Päivän sana ja tulevaisuuden ennuste on vanhusten hoitaminen kotiin. Kotipalvelu sopiikin suhteellisen hyväkuntoisille, mutta ei esimerkiksi jo edenneen muistisairauden loppuvaiheessa.
Olen tavannut vanhuksia virtsaisissa sängyissään kotihoivan varassa, siis vanhuksia jotka elävät turvarannekkeen varassa, jota he eivät enää osaa edes käyttää. Onko tämä niin sanottua hoitoa – vai heitteillejättöä?
Lehdestä luin juuri että esimerkiksi Helsingin kaupunki on muutaman vuoden sisällä miltei kaksinkertaistanut kotihoivamaksut. Luulen että palkat eivät ole tuplaantuneet niin paljon, joten perusteena on ollut muun muassa yksityistäminen. Perinteinen sanonta ”mitä isot edellä sitä pienet perässä” toteutunee.
Tämän kaiken keskellä ymmärrän tietenkin sen pelon ja paineen, joka luodaan kuntien ja kaupunkien johdosta vanhushoiva-alan työntekijöille ja muille toimijoille. Linjanveto tulee melko korkealta taholta, ja työntekijät työpaikan menettämisen pelossa toimivat linjan mukaisesti.
Nykyään julkista sektoria ja sen toimialoja johdetaan kuin liikelaitosta. Mutta siinä unohdetaan yksi tärkeä seikka: rahat, joista päätetään, ovat veroista kerättyä, eivät liiketoiminnan tulosta. Me olemme kunta, tulevaisuudessa ehkä maakunta ja me muodostamme myös valtion. Ilman suomalaisia ja heidän maksamiaan veroja ei olisi julkisia palveluita.
Palaan vielä otsikkoon: oletko valmis?
Toivon että olet. Kylmä totuus on, että sinun säästösi ja huonossa lykyssä asuntosi/kiinteistösi käytetään hoivamaksuihin ja hoivapalvelut tuottaa joku yksityinen liike-/hoivalaitos, jonka toiminta on ”itsevalvonnan” varassa.
Tämä ei tarkoita sitä, että kaikki yksityinen toiminta on huonoa. Mutta koska toiminnan on tarkoitus olla tuottavaa, tulee kiusaus säästää esimerkiksi henkilöstöresursseissa.
Kunnollisen hoivalaitospaikan saat tietenkin rahalla.
Muussa tapauksessa pääset mitä ilmeisimmin flipperipalloksi järjestelmään ja silloin toivot itsekin jo ajan armahtavan.
Muista siis jo hyvässä kunnossa ollessasi selvittää oikeutesi, tehdä hoitotestamenttisi ja esittää toiveesi hoidostasi uskotulle ihmiselle. Voit myös miettiä edunvalvojan hankkimista jo ennakkoon, jos tarvetta tulee etkä pysty enää määräämään asioistasi.
Tosin sekään ei aina auta, koska julkisilla edunvalvojilla ei ole välttämättä aikaa päämiehilleen, joten hankalalta näyttää tämäkin vaihtoehto.
Toivon sydämestäni sinulle kuitenkin parempaa vanhuutta kuin mitä tällä hetkellä luodaan. Se on sinun oikeutesi.
Sari Koivunen
Perusturvalautakunta, Ylöjärvi
Vasemmistoliitto (sit.)
