Israelilaismies löysi rakkauden Suomesta ja päätyi Ylöjärvelle, jota piti aluksi maailman laitana. Vaan täällä olikin kaikki tarvittava ja oiva yhteisöllinen henki.
Guy Peled päätyi ylöjärveläiseksi matkojen takaa, osuvien käänteiden kautta.
Kaikki alkoi, kun israelilaismies saapui Suomeen työkeikalle. Viimeisenä päivänä hän kävi Tampereella turistina ja tapasi naisen.
Hän tuli uudestikin samoissa merkeissä ja lopulta muutti Tampereelle ja avioitui. Kun entiseen työhön ei ollut mahdollisuutta, Peled ryhtyi kokiksi, välissä Italiassakin ahertaen. Sitten tuli avioero.
Mutta tuli jotain uutta. Suomessa viihtyvä Peled halusi pysyä täällä, ja niin työ ravintola-alalla Tampereella jatkui. Ja alalla oli eräs toinenkin. Nainen. Kollegat sanoivat, että Peledin ja naisen tulisi tavata, koska nämä ovat niin samanlaisia. Ja Niin Peled ehdotti tapaamista.
– Maiju luuli, että kyse on työtapaamisesta eikä treffeistä, Peled naurahtaa ja jatkaa, kuinka sitten kävikään:
– Niistä treffeistä saakka olemme olleet yhdessä.
Kun avioitunut pari alkoi saada perheenlisäystä, ryhtyi se etsimään omakotitaloa. Alkuun Ylöjärvi ei ollut laisinkaan kiikarissa.
– Se vaikutti minusta maailman laidalta, liian kaukaiselta, Peled selittää ja kertoo hamunneensa paikkaa parempien yhteyksien päästä.
Lopulta talo kuitenkin löytyi Ylöjärven keskustan tuntumasta. Paikka oli rauhallinen, ja liikenneyhteydetkin osoittautuivat sittenkin hyviksi. Ja mikä ilmapiiri.
– Jo ensi kertaa talolla käydessämme naapurit alkoivat jutella meille.
Avoimuutta ja tukeutumista
Tuo yhteisöllinen henki vain jatkui. Jos Peled tunsi Tampereella vain kolme naapuria ja ainoastaan moikkausmerkeissä, täällä lähinaapurustosta löytyi jopa todellisia ystäviä. Naapurukset hengailevat keskenään, auttavat toisiaan, viestivät WhatsAppissa…
Jopa tuntemattomat käyvät juttusille kadulla, leikkikentillä tai vaikka ostoksilla. Tampereella mies ei moista kokenut.
– Täällä kun ihmiset kuulevat minun puhuvan hepreaa, he tulevat kysymään, mistä olen kotoisin, Peled mainitsee yhden seikan, joka virittää keskustelua.
Ylöjärveläisten yhteisöllisyys kukkii myös Facebookin Ylöpölinä-ryhmässä.
– Ei ole väliä, mitä kysyy, joku vastaa. Ja kun kysyin, mistä voisi vuokrata pakettiauton, eräät tyypit lainasivat omaa autoaan! Peled ihastelee avuliaisuutta.
Jos yhteisöllisyys olikin Peledille vierasta Tampereella, kotikaupungista Israelista se oli tuttua. Tuo kun on pikkukaupunki, jossa ihmiset ovat tekemisissä.
Yhteisöllisyys puree Pelediin, koska hänestä ihmisten on hyvä tukeutua toisiinsa, niin käytännön asioissa kuin tunnetasolla.
– Haluamme tuntea, että olemme haluttuja, meitä tarvitaan ja voimme auttaa, hän kuvaa inhimillistä piirrettä.
Eroihin on tottunut
Peled näkee israelilaiskotikaupunkinsa ja Ylöjärven välillä toisenkin yhtäläisyyden. Hän kokee, että näissä pikkukaupungeissa ihmiset ovat innokkaita ja pieninkin keinoin kykeneviä vaikuttamaan paikallisiin asioihin.
– Sen näkee keskustelustakin Ylöpölinä-ryhmässä, Peled tuumii.
Vaan on kaupungeilla eronsakin. Ylöjärvi on laaja, israelilaiskaupunki pieni alaltaan. Täällä on etäisyyksiä.
Peled myös kuvaa täkäläisten taustoja paikallisemmiksi kuin israelilaiskotikaupunkilaisten.
– Israelissa taustat ovat monissa maissa. Esimerkiksi perheeni tausta on Puolassa, ja meitä kutsutaan puolalaisiksi, ja ystävääni kutsutaan marokkolaiseksi, koska hänen isoisovanhempansa ovat Marokosta.
Välimeren mentaliteettikin on toista kuin suomalaisten.
– Kun täällä puhun kovaan ääneen, luullaan, että huudan tai riitelen. Ja täällä sovitaan tapaamisesta etukäteen, kun Israelissa vain mennään kylään.
Vaan aika on totuttanut.
Lopullinen koti
Muutoinkin Peled on tottunut Ylöjärvelle. Perheen talo tuntuu kodilta, ja täällä on hyvä työskennellä pariskunnan pystyyn pistämässä Miss Ada -ravintolabisneksessä.
Täällä on myös kaikki tarvittava. Isompaan paikkaan ei ole halua. Israelista mies kaipaa vain perhettään ja Välimeren ilmastoa – lumenluonti ja talvilajit eivät oikein uppoa.
– Ja tunnen itseni paikalliseksi. Minulla on suomalaista mentaliteettia: kaipaan välillä omaa rauhaa, hän virnistää ja päättää:
– Olemme päättäneet, että tämä on meidän lopullinen kotimme.
