Toista kertaa ylöjärveläinen

Nuoruuden uho pitäytyä vastedes pois Ylöjärveltä vaihtui aikuisuuden Ylöjärvi-kaipuuseen. Paluumuuttajalle Ylöjärven ydin on luonnonläheisessä rauhassa.
Ylöjärveläistyneet, paluumuuttaja

– Ylöjärvi on kaupunkimainen mutta kuitenkin tällainen idyllinen, Katja Laaksonen myhäilee ja nauttii myös perheen Ylöjärveltä löytämän kotitalon viihtyisyydestä.

ylöjärveläistyneet vinjettiKun 18 ikävuotta tuli vuosituhannen vaihteessa täyteen, Katja Laaksonen nosti kytkintä. Vaikka lukio oli Ylöjärvellä vielä kesken, hän muutti Hervantaan ja reissasi kouluun bussilla.

Oli halu astua omilleen mutta myös tahto päästä pois Ylöjärveltä.

– Yläasteaikana aloin ajatella, että Ylöjärvi oli tuppukylä ja täällä oli pienet piirit. Halusin vähän niin kuin maailmalle, nainen muistelee.

Neito myös uhosi, ettei koskaan palaa.

– Sanoin, että kaikkein pahin tulevaisuuden näkymä olisi olla kotiäitinä Ylöjärvellä.

Vaan kuinka kävikään? Asuttuaan vajaat kymmenen vuotta muualla Laaksonen palasi. Ja alkuun hän oli vieläpä kotiäiti.

– Se oli parasta aikaa elämässäni.

Ylöjärveläistyneet, paluumuuttaja

Täällä kelpaa leikkiä, myöntää myös tytär Iina Laaksonen takapihan kupeelta aukeavan metsikön vieressä.

Nostalgia voitti

Katsanto oli kääntynyt.

– Kun tulin aikuiseksi, aloin arvostaa eri asioita kuin nuorena. Tuppukylä olikin positiivinen asia, Laaksonen kuvaa ei nyt ehkä enää ihan tuppukylää mutta rauhallista ja turvallista paikkaa.

Juuri rauhallisuus ja turvallisuus, hintatason ohella, saivat Laaksosen ja tämän miehen etsimään kotia Tampereen ympäryskunnista. Pari halusi paikan, jossa kasvattaa lapset.

Ja vaimon ykkösvaihtoehto oli Ylöjärvi.

– Ehkä tuli vähän nostalginen olo ja kaipuu palata, jokin tuttuus, Laaksonen selittää ja ynnää sukujuurtenkin vetäneen:

– Äiti ja pappa ovat täältä kotoisin. Vaikken ole kauhean perehtynyt sukuhistoriaan, ymmärrän, että suvulla on iso merkitys elämääni ja siihen, mitä minä olen.

Ja oli Laaksosen lapsuus Ylöjärvellä hyvä. Uho vain kumpusi teini-iästä. Laaksonen muistelee lapsuutensa Ylöjärveä turvallisena ja luonnonläheisenä paikkana.

– Pystyi liikkumaan vapaasti. Kavereiden kanssa paineltiin pitkin rantoja ja puistoja. Eikä ollut kauheaa liikennettä ja pakokaasua.

Eikä paluu ole kaduttanut. Nainen sai sitä, mitä haki: kotitalo metsän vieressä on rauhaisaa miljöötä, ja silti palvelut ovat likellä.

Ylöjärveläistyneet, paluumuuttaja

Kun Laaksonen 4–18-vuotiaana asui Ylöjärvellä, paikkakunta näytti monin tavoin toiselta, vaikka nainen kokeekin ydinpiirteen, rauhallisuuden, säilyneen. Esimerkiksi Kauppakeskus Elo on muuttanut maisemaa.

Sama ja uusi Ylöjärvi

Ylöjärvi, jossa Laaksonen on nyttemmin asunut, ei ole enää se sama, jossa hän lapsena asusti. Tosin tunteen tasolla paikka ei ole muuttunut.

– Ajattelen Ylöjärvestä edelleen samoin, hän viittaa rauhaisuuteen.

Mutta konkretian tasolla moni asia on muuttunut. Väkiluku on kasvanut, ja on tullut uusia liikkeitä, lisää asuintilaa, uutta koulumiljöötä, kaupungintalon, Leijan, Valon ja Elon kaltaisia maamerkkejä… Kaupungiksikin kunta on kuoriutunut.

– Kaikki on vähän suurempaa kuin ennen. Ja ehkä Ylöjärven imago on muuttunut. Tuppukylä on muuttunut kaupungiksi ja vetovoimaisemmaksi paikaksi.

Rauhaisuuden Laaksonen soisi säilyvän, mutta muuten hän ei kaipaa vanhaa.

– On hyvä, että kaupunki kehittyy. Se, mitä voisi ikävöidä, olisivat ne lapsuuden kesät, mutta niihin liittyy paljon muuta kuin Ylöjärvi.

Vaikka Laaksonen on nyky-Ylöjärveen tyytyväinen, hän sallii kaupungin muuttumisen vastakin, aina ajan ja tilanteen mukaan.

– Tällaiselle tavalliselle kansalaiselle palveluiden kehittyminen on tärkeää. Ja esimerkiksi väestön ikääntymisen myötä tarvitaan muutoksia ja toimenpiteitä.

Uudesta suunnasta

Myös Laaksosen vinkkeli Ylöjärveen on vaihtunut. Aikuisuuden Ylöjärvi-vuodet hän on asunut Metsäkylässä, kun lapsuus taittui Kirkonseudulla.

Vaikka vinkkeli ei ole vanha tuttu, ei se ole epämieluisa. Itse asiassa se on virkistävä.

– Jos olisi tullut tismalleen samaan paikkaan, olisi saattanut tulla tunne, että on jämähtänyt.

Sitä paitsi Laaksosen lapsuuden Kirkonseutu oli rauhallisempi kuin nykyinen. Ja vaikka Metsäkylä olisi lapsuudessa tuntunut ehkä turhan syrjäiseltä, nyt se tuntuu täydelliseltä, kun lapsetkin saadaan autoin kuskattua.

Tällä hetkellä Laaksonen ei lähtisi Metsäkylästä, mutta ei vielä uusikin vinkkeli Ylöjärveen ole mahdoton ajatus. Kauas kunnan laitamille hän ei silti lähtisi. Palvelut jäisivät turhan etäälle, ja sitä paitsi hänen Ylöjärvensä on keskustaseutua.

– Lapsuudessani kävimme isopapalla Kurussa, ja se tuntui ihan toiselta maailmalta.

Ylöjärveltä Laaksonen ei enää haikaile pois, vaikka toki elämä näyttää, onko joskus lähdettävä.

– Täällä on hyvä olla. Miksi muuttaisin sitä?

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?