Suurkaupungin kasvatti muutti pikkukaupunkiin ja ihastui. Täältä löytyivät idylli ja kaikki tarvittava, eikä Helsingin häly enää tunnu houkuttavalta asuinympäristöltä.
Ratikan kolinaa, kerrostaloja kerrostalojen perään. Ruuhkaisia katuja, ihmisvilinää, tärskyjä Stockan kellon alla.
Sitä oli toisen polven helsinkiläisen Emma Heinosen elämä syntymästä liki kolmenkympin ikään, Tampereella parikymppisenä vietettyä vajaata vuotta lukuun ottamatta.
Ei olisi nainen aikanaan arvannut, että joskus elämä onkin Ylöjärvellä.
– En minä ollut edes kuullut, että on semmoinen paikka kuin Ylöjärvi.
Heinonen ei ollut ylipäätään koskaan ajatellut muuttavansa pysyvästi pois Helsingistä. Tampere-vuosikin oli tarkoitettu hetkelliseksi maisemanvaihdokseksi seurustelusolmujen pyörteissä.
Vaan tänne nainen muutama vuosi sitten tuli, tosissaan asuakseen.
Miehen lapsuusmaisemiin
Kaikki alkoi siitä, kun Heinonen tutustui Ylöjärveltä kotoisin olevaan mieheen netissä. Kävi ilmi, että töiden perässä Helsinkiin muuttanut mies asui Heinosta lähellä. Alkoi tiivis seurustelu, ja pian mentiin naimisiin. Asuttiin yhdessä Helsingissä.
Mutta pian kehkeytyi uusi tilanne. Syntyi perheen ensimmäinen lapsi, ja mietittiin, missä piltti oikeastaan haluttaisiin kasvattaa. Tarvittiin myös lisää tilaa, mutta Helsingin hinnat olivat tyyriitä. Samalla mies kaipasi Tampereelle odottamaan jääneiden opintojen pariin.
Ja kas, miehen lapsuudenkoti, jota miehen vanhemmat vuokraavat, vapautui.
– Se osui nappiin, Heinonen kertoo, kuinka osoite Soppeenmäessä oli sillä selvä.
Aiemmin Ylöjärvestä ensi kertaa kuultuaan Heinonen ei ollut kuvitellut järin hehkeää paikkaa.
– Ajattelin, että tämä on onnettoman pieni paikka, jossa on muutama talo ja koulussa yksi luokka, jossa kaikki luokka-asteet ovat, Heinonen nauraa.
Mutta mielikuva oli appivanhemmilla ja langolla vieraillessa muuttunut ja Heinonen oli tykästynyt Ylöjärveen, joten muuttoajatus tuntui mukavalta.
– Totta kai kaikki oli tuttua Helsingissä ja tuli vähän olo, että apua, pitää aloittaa kaikki alusta, mutta se oli kuitenkin hyvällä tavalla jännää. Ja jo ennen muuttoa minulle oli tullut olo, että Helsinki on minulle sittenkin liian iso.
Yhteisöllinen ja rauhoittava
Muuttohaluista huolimatta tänne tulo oli alkuun pieni kulttuurisokki, kun elämän mittakaava pieneni.
– Laitoin Facebookiin kuvan, että tässä tämä keskusta nyt on, että tällaista on, kun helsinkiläinen muuttaa maalle, nainen naurahtaa mutta kertoo, että alkuhämmennys karisi ripeästi.
Nainen näkee Ylöjärven vähän kuin Helsingin lähiönä, ei tuppukylänä, jollaisen aikoinaan kuvitteli. Tarjolla on kaikki tarvittavat palvelut, ja soppeenmäkeläiselle ne ovat vieläpä todella lähellä. Kaupunkiriennotkin ovat Tampereella likellä, ja niitä on riittämiin.
Heinonen nauttii myös siitä, että Ylöjärvellä vähän kaikki tuntevat toisensa. On naapureita ja muita tuttuja, joille jemmata vara-avain, joilta saada apua lastenhoidossa ja joiden kanssa turista kauppareissulla.
– Ei Helsingissä ole sellaista. Yhteisöllisyys tuntuu hyvältä. Tulee olo, että välitetään muista ihmisistä, ja on tuki ja turva.
Myös luonto ihastuttaa.
– Ikkunoista näkyy puita. Helsingissä näkyi vain toisia taloja.
Ylöjärven rauhallisuuskin puree. Heinonen ei kaipaa hulinaa.
– Jotenkin itsekin rauhoittuu. Ei ole niin levoton olo. Helsingissä tuntui, että pitäisi olla koko ajan tekemässä jotain. Täällä voi vain olla, jos haluaa. Tuntuu, että tämä on oma pieni pesänsä koko Ylöjärvi, oma idyllinsä.
Kehä III:n takaa löytyikin koti
Helsingistä Heinonen ei kaipaa muuta kuin perhettä ja ystäviä.
Mutta hän ei katso, että Ylöjärvi olisi muuttanut häntä. Pikemmin hän on muuttunut aikuisuuttaan rauhankaipuisemmaksi ja siksi tykästynyt Ylöjärveen. Ylöjärvi on ainoastaan koulinut häntä sosiaalisemmaksi yhteisöllisyydellään.
Heinonen ei haluaisi asua enää Helsingissä. Korkeintaan Tampereelle muutto voisi olla mahdollista, mutta todennäköisin kotipaikka jatkossakin on Ylöjärvi. Heinosesta on sukeutunut ylöjärveläinen.
– On se aika jännää, kun olin tyypillinen helsinkiläinen, joka ajatteli, että Kehä kolmosen ulkopuolella ei ole elämää. Vaikka Helsinki tuntuu kodilta, kun siellä käy, Ylöjärvi tuntuu vielä enemmän.
