Kuvan naiset ovat tunteneet toisensa niin kauan kuin muistavat. He ovat kaikki kotoisin Mutalasta, jossa he kokkasivat, voimistelivat ja askartelivat Mutalan Virin Maikeissa 1940- ja 1950-luvuilla.
Tammikuussa vuonna 1948 tapahtui suuria.
Silloin perustettiin Mutalan Virin tyttöjen ryhmä Maikit.
Maikkien vetäjäksi ryhtyi 16-vuotias Terttu Heikkilä.
Lähes 12-vuotias Saija Lahtinen (nykyinen Isoaho) alkoi pitää Maikkien kokouksista pöytäkirjaa vihkoihin, jotka ovat edelleen tallella. Niissä kerrotaan Terttu-ohjaajasta seuraavaa:
”Ensiksi esittelen Maikkien ohjaajan Terttu Irene Heikkilän, syntynyt Ylöjärvellä huhtik. 5 p:nä 1931. Hän on ruskea tukkainen ja -silmäinen. Soikea kasvoinen. Pituutta hänessä on 172 cm. Terttu on kasvanut Kantolan talossa, jossa hänen kotinsa vieläkin sijaitsee—”
Maikkien pöytäkirjat ovat varsinaisia aarteita. Saija Isoaho on kirjoittanut kaikki Maikkien tapahtumat ja tapaamiset täsmällisesti ylös mustekynällä ja kauniilla käsialalla.
Nyt Maikit etsivät pöytäkirjoille uutta kotia. Mikä mahtaisi olla säilytykseen sopiva arkisto?
Amerikan-sisko jäi mieleen
Tätä juttua varten kolme Maikkia tapasi toisensa Hilkka Myllymäen kotona Kirkonseudulla. Vieraina olivat Ritva Nurmikoulu (o.s. Kandell) ja Saija Isoaho. Maikit tapaavat toki toisiaan muutenkin, yhä edelleen.
Maikeissa oli vuosina 1948–1952 mukana kymmenkunta noin 9–16-vuotiasta tyttöä.
– Meillä oli Maikkien ansiosta rikas lapsuus, sanoo Kandell.
Maikit muun muassa voimistelivat, kokkasivat ja askartelivat yhdessä. Jälkimmäisiä Maikit harrastivat Terttu-ohjaajan kotona, Tertun vanhemmat kun ottivat nuoria mieluusti kotiinsa.
Tertun kotiin sijoittuu myös Hilkka Myllymäen yksi mieleenpainuvimmista Maikki-muistoista.
Oli ilta ja tytöt olivat kokkaamassa öljylampun valossa keittiössä, kun oveen koputettiin. Terttu meni avaamaan, kun ulkoa sisään lennähti hänen Amerikan-siskonsa.
Siskoon ei ollut onnistuttu saamaan vuosiin yhteyttä, mutta hänpä olikin hankkinut sodan jälkeen vaikeasti saatavan viisumin ja tullut äkkiarvaamatta kylään.
Maikeilla riitti siskossa ihmettelemistä: tämä oli niin amerikkalaisen näköinen.
Kassinpunontaa ja kirkonrottaa
Askartelukerhon alkutaipaleesta pöytäkirja kertoo puolestaan seuraavaa:
”Torstaina 21 pv 10. Ensimmäinen askartelukerho.
Ensimmäistä askartelukerhoa varten oli laitettu tuolit niinkuin koulussakin. Ja jokaisessa tuolissa oli naruja kiinni ja sitä me ihmettelimme. Kun tytöt olivat tulleet, aloitimme tehdä kassinsankaa. Ei oikein meinannu tulla hyvää kaikilta mutta kyllä se sitten alkoi mennä.— Sitten lähdimme kotiin ja ensi torstaina me saamme sitten oikein kahvia.
Historioitsija. (v.t.)”
Vaikka Maikit tekivät kerhossa elinikäisiä ystäviä, ja kerho innosti Maikkeja harrastamaan aikuisinakin esimerkiksi voimistelua tai järjestötoimintaa, aina kaikki ei sujunut kuin Strömsössä.
Näin Saija Isoaho kirjoittaa eräästä eripuraisesta kerhokerrasta:
”12.2.48 Kantolassa. Maikkien leikki-ilta. Tyttöjä oli koolla 10 kpl. Terttu opetti meille taas uusia hauskoja leikkejä, esim. Patukkaleikki, Paavi ja kirkonrotta ym.
Mutta sittenkään eivät kaikki olleet tyytyväisiä ja koko illan oli vireillä toisilla tytöillä sellainen torailu ja irviminen.— Oli sentään iloakin, sillä Terttu ilmoitti, että pääsemme koululle ensi torstaina voimistelemaan, se oli jotain se—”
Iltamiin ohjelmaa
Mutalan Viri ja samalla Maikit kuuluivat Suomen Työväen Urheiluliittoon (TUL). Tytöt tapasivat usein ohjaajansa luona ja voimistelivat koululla mutta viettivät paljon aikaa myös Mutalan Työväentalolla.
Maikit esiintyivät usein Työväentalon iltamissa ja tansseissa, ja järjestivät välillä juhlia myös omin päin lapsille.
Näin Saija Isoaho kirjoittaa eräistä juhlista:
”Sunnuntaina 17.pv 10-48.
Parahiksi kun olimme saaneet harjoiteltua alkoi saapua lapsukaisia: – Juhlamme onnistui yli odotuksien. Aluksi soitettiin sitten laulettiin, lausuttiin ja leikittiin. Sitten oli väliaika jolloin tarjottiin kahvia, juomaa ja myytiin arpoja. Sitten oli laulua lausuntaa ja merimiestanssi ja nuorennuskone ja lasten sirkus johon kuului tanssia laulua soittoa ja surmanajoa. Siihen loppui. Me jäimme sinne kuitenkin ja puhdasta tuloa taisi tulla noin 1500 mk. Hyvin onnistui.—”
Vihdoinkin sähkövalot!
Maikit muistavat edelleen erityisen hyvin valojuhlan, joka järjestettiin loppuvuodesta 1951 sen kunniaksi, että Mutalaan saatiin viimein sähköt.
Sähköt oli ollut tarkoitus vetää jo vuonna 1939, mutta talvisodan tähden kuparijohdosta tuli pulaa, sillä kupari piti käyttää hylsyihin.
Maikki-vuosien kohokohtana mieleen ovat jääneet myös jokavuotiset TUL:n piirijuhlat Tampereella. Tullilaiset urheilivat Pyynikin urheilukentällä ja Mutalan Virin jäsenet pääsivät yöksi Aleksanterin kouluun.
Tampereella pääsy ja jäätelön maistaminen Satamakadun kaupassa olivat upeita elämyksiä siksi, etteivät monet lapset päässeet koskaan muuten Tampereelle.
Hilkka Myllymäki muistelee, kuinka hänen Vappu-siskonsa oli kerran vaarassa jäädä kotiin siksi että Vapun kengät olivat jääneet pieniksi. Onneksi Vappu sai kuitenkin jalkoihinsa lainakengät.
Kommentointi on suljettu.