”Heräät aamulla ja sinun pitää tehdä vain yksi iso päätös. Ei ole kyse, mitkä vaatteet puet päällesi tai kuinka kampaat hiuksesi. Kyse on siitä, valitsetko hyvän vai huonon asenteen. Positiivinen asenne on ratkaisevan tärkeä.” –Peter Burwash.
Olen aina inhonnut näitä. Siltä pohjata, että jos minulla on PMS-oireet päällä ja koira on oksentanut eteisen matolle, kurkku on kipeä ja puolet eilisenkin töistä on vielä tekemättä, en osaa ajatella aamutalliin lähtiessä, että onpa hieno päivä tänään, en malta odottaa kaikkia katastrofeja, jotka se tuo tullessaan. Jos elämä on hetkellisesti paskaa, niin se pitää osata rehellisesti myöntää, Peter.
Silmiini tarttui kuitenkin jostain tällainen aamulause: ”Olen utelias ja katson lapsenomaisin silmin taianomaista tulevaisuuttani.”
Nämähän on aina niin pitkiäkin, että vaikka miten päättäisit hokea jotain mantraa, niin et enää kohta muista, mitä siinä piti sanoa. Sana taianomainen jäi ainoana mieleen.
Aloin hokea taianomaista mielessäni pitkin päivää. Myönnettäköön, että sävy oli lähinnä sarkastinen. ”Mitä sitten, jos hana on jäässä, tänään on kuitenkin taianomainen päivä.”
Nyt myönnän olleeni väärässä, noin neljäkymmentä vuotta. Tuollainen itsensä aivopeseminen toimii. Jouduin karsimaan sarkasmin, koska alkoi todella tuntua, jos ei taianomaiselta, niin ainakin siltä, että kaikki on tosi kivasti. Koko ajan.
Minulla on ollut, jos ei taianomaisia, niin ainakin tosi kivoja päiviä jo monta viikkoa. Mitään konkreettista mahtavaa ei oikeastaan ole tapahtunut. Minulla on yhtä paljon tekemättömiä töitä edelleen ja taianomainen tiskivuori. Raha ei lisäänny tilillä eikä pihassa oleva auto kiiltele uutuuttaan.
Mutta sillähän ei ole väliä, mitä saavuttaa, kunhan nauttii matkasta?
Minusta ei tule sitä ihmistä, joka sanoo, että aloita jokainen päivä hihkaisemalla ääneen: ”Tänään on ihana, rakkaudentäyteinen, onnistumisia pursuava, hyvien päätösten kyllästämä, energinen, soljuva, yllätyksellinen, nautinnollinen, lisäaineeton, antibiootiton, laktoositon ja kevyt päivä, joka auttaa silottamaan juonteita!”
Sen vaan sanon, että aloita vaikka yhdellä sanalla, ihan kokeeksi. Pidä sitä neljä päivää vaikka vitsinä, ja katso mitä tapahtuu. Josko kaikkien kliseiden äiti ja isä onkin niin käytetty ja kulunut ihan hyvästä syystä? Josko asenne sittenkin ratkaisee?
