Kouluissa opiskellaan erilaisia kaikille yhteisiä aineita, joiden avulla lapsemme saavat tulevaisuudessa tarvittavia taitoja ja tietoja.
Koulutuspolun alkupuolella ainevalikoima on syystäkin laajempi kuin polun loppupäässä, jotta koulutuksensa päättävä nuori saisi evääkseen laajan yleissivistyksen ennen erikoistumisensa valintaa. Se on mahdollisimman monien ovien auki pitämistä, sillä emmehän tiedä mihin elämä ylöjärveläislapsenkaan kuljettaa.
Koulutuksen näkökulmasta laaja osaamisvarasto ja sivistys ovat keinoja, joilla kasvattaa mahdollisuuksiaan pärjätä muuttuvassa maailmassa. Lapsena voi olla vaikea nähdä, mitä kaikkia mahdollisuuksia on olemassa, joten tarvitaan aikuisten apua, jotta mitään niistä ei suljeta pois liian aikaisin.
Ylöjärvi on hakenut mukaan kansalliseen kielivalintakokeiluun, jossa yhdessä koulussa B1-ruotsin tilalle olisi mahdollista valita toinen kieli, todennäköisesti saksa.
On vaikea nähdä monikielisyyttä edistäviä tavoitteita tällaisessa kielikokeilussa, jonka taustalla on kuitenkin yhden kielen, toisen kotimaisen, poisvalitseminen ja sen seurauksena sitä paitsi ura- ja tutkintovaihtoehtojen kaventuminen.
Jo nykyisin Ylöjärven kaupungin kieliohjelma on laaja. Esimerkiksi saksaa, espanjaa ja ranskaa voi valita niin A2-, B2-, kuin B3 –kielenä, eli niin pitkänä kuin lyhyenäkin valinnaiskielenä. Venäjääkin on kieliohjelmassa tarjolla.
Valinnaiskieltä on siis mahdollista opiskella jo nyt ilman ruotsin poisvalintaa. On muutenkin kummallinen ajatus, että pakollinen ruotsin
opiskelu aiheuttaisi merkittäviä motivaatio-ongelmia, mutta ”pakkosaksa” tai mikään muukaan pakkoaine ei – ainakaan siinä määrin, että aineen opiskelu kouluissa pitäisi kyseenalaistaa.
Kielikokeilun suuri heikkous onkin sen vaikutus lasten oikeusturvaan ja tulevaisuuden taitoihin.
Suomi on yhä kaksikielinen maa. Ruotsia tarvitaan pohjoismaisten yhteyksien lisäksi myös kotimaan työelämässä. Jättämällä ruotsin kokonaan opiskelematta, sulkeutuu merkittävästi tulevaisuuden vaihtoehtoja.
Jatko-opinnoissa ja työelämässä monella alalla ja varsinkin suurissa kaupungeissa ruotsin kieli tulee kiistatta vastaan.
Muistutan tilastojenkin valossa, että joka kerta, kun koulutusuudistuksissa kielten opiskelun valinnaisuutta on lisätty, kielitaito on kaventunut ja -varanto supistunut.
Sellaisen uudistuksen, johon kokeilu näyttää pyrkivän ja jonka taustalla vaikuttaa olevan lähinnä jonkinlainen piilevä nationalistinen agenda, seuraus olisi jälleen kielivarannon kaventuminen.
Tämän kielikokeilun suhteen osoitusta kielitaidon monipuolistumisesta, tai kansainvälisyyttä, osaamista sekä yhdenvertaisuutta lisäävistä tavoitteista en ole vielä nähnyt.
Kehitysrohkeus ja into kokeiluihin ovat kiitettäviä toimintatavoitteita kaupungissamme, ja olisikin hienoa saada näiden periaatteiden mukaisia todellista monikielisyyttä, kansainvälisyyttä ja kielipolun laajentamista edistäviä kehittämishankkeita ja -kokeiluja koulutuksessa ja varhaiskasvatuksessa.
Jenni Kiiskinen
kaupunginvaltuutettu (vihr.)
