Vuoden 2017 kauneimmaksi sormukseksi äänestetyn korun loihtinut kultaseppä sai korukipinän Ylöjärvellä isänsä leivissä.
Rypäs vaaleanpunaisia, violetteja ja sinisiä jalokiviä kimaltaa sormuksessa.
Ideakin sormukseen virisi ryppäästä. Kultaseppä Jussi Louesalmi näki joskus levällään läjän safiireja ja tuumi sen näyttävän hauskalta. Ajatus lähti kytemään, mutta tarkoin mies ei pitkää ja vaiheikasta ideaprosessia edes muista. Safiiriläjäkin muistui nyt mieleen yhtäkkiä.
Jälkikäteen kultaseppä on nähnyt sormuksessa monia ulottuvuuksia. Nimeksi putkahtanut Keto kuvastaa sormuksen kukkaketomaista olemusta, ja toisaalta sana tuo mieleen Japani-kaikuja, joita voi nähdä sormuksessakin kirsikankukkamaisuutena.
Suomi 100 -hengessä tällä kertaa suomalaisuutta ilmentäviä sormuksia etsineeseen Vuoden kaunein sormus -kilpailuun Louesalmi puolestaan kuvasi korua todeten, että Suomi on yhä värikkäämpi ja rohkeampi.
Ja värirypäs upposi. Sormus voitti kilvan.
Isän askelissa
Tälle tielleen Lousealmi päätyi Ylöjärveltä isänsä vanavedessä. Ylöjärven Ykköskultaa yhä pitävä isä on kelloseppä, ja poika pääsi kesäisin hänen leipiinsä.
Vaikka isä oli perehtynyt kelloihin, poika sai kurkistuksia korutyön kiehtovaan maailmaan nähdessään liikkeelle korukorjauksia tehneiden kultaseppien aikaansaannoksia. Siitä syttyi kipinä, joka roihahti lukioiässä päätökseksi jättää koulu kesken ja hakea Lahteen koruoppiin.
– Tuli selväksi, että käsillä tekeminen olisi minulle mieluisampaa kuin jokin teoreettinen. Lukiovihotkin täyttyivät kaikenlaisista piirrossöheröistä.
Ilman isän jalanjälkiä ammatinvalinta tuskin olisi juolahtanut mieleen, mutta kellotöiden sijaan poika valitsi korut, koska piti niiden maailmaa luovempana. Tosin sittemmin hän tajusi, että kellotkin suovat luovuutta – ja toisaalta, että korujen maailma oli vielä luovempi ja laajempi kuin hän kuvittelikaan.
Yhteinen ala on tuonut potkua. Poika on tehnyt isän liikkeelle korukorjauksia ja tilauskoruja ja isä oppinut kultasepänkin sarkaa. Kaksikko myös vaihtaa ajatuksia ja mielipiteitä.
– Se on omien ajatusten kirkastamista ja varmistamista.
Luova puskee uniikkia
Tätä nykyä Helsingissä kollegansa kanssa liikettä pyörittävä Louesalmi tekee uniikkeja tilaustöitä ja omia mallistoja pieninä sarjoina. Itse suunnitteleminen kun on hänelle homman ydin. Silkka muiden suunnittelemien korujen toteutus ei houkuta.
– Minussa on niin vahvasti luova puoli, joka kaipaa omien ajatuksieni näkyväksi tekoa.
Työprosessi taittuu joskus muutamassa tunnissa, joskus se vie viikkoja tai enemmänkin.
Jo idea voi ottaa vain hetken tahi vaikka vuoden. Ideaa Lousealmi työstää piirtämällä. Luonnoksen pohjalta löytyy sitten suunta, johon jatkaa.
– Voin lähteä toteuttamaan korua suoraan tai tehdä mallikappaleen vahasta tai hopeasta. Voin tehdä mallikappaleen myös tietokoneella 3D-mallinnuksella.
Lopullisen korun Louesalmi tekee käsin tai 3D-tulostusta hyödyntäen ja käsin viimeistellen.
– Kyllä tätä työtä voi luonnehtia haastavaksi. Mutta osa sen mielenkiintoisuutta on se, ettei koskaan ole valmis, aina voi tulla paremmaksi ja aina on uusia projekteja edessä ja paljon asioita ratkaistavina.
Korulumoa vielä vain
Louesalmi elää koruillaan, mutta työtä, lahjakkuutta ja vuosia karttunutta jalansijaa se kysyy. Kultaseppä näkee työllään myös tulevaisuuden.
– Korut ovat asia, jota ihminen kaipaa aina.
Jatkuvasta kehityksestä nauttiva kultaseppä tarttuu mielissään uuden teknologian tuomiin haasteisiin, kuten älykoruihin ja uusiin valmistustapoihin. Toisaalta hän ei usko uuden syrjäyttävän vanhaa.
– Laadukkaalla käsityöllä tulee aina olemaan paikkansa.
Ja voiton jälkeenkin miehellä on vielä käsityöhaaveita.
– Olisi kiva tehdä jotain näyttävää, veistoksellista, taidekorupuolelle menevää, kuvanveistostakin haaveileva taitaja tuumii.
