Perussuomalaisten Tomi Saaristo tarjosi viihdyttävän näkemyksen sukupuolineutraalista kielestä paikallislehden lukijoille (Ylöjärven Uutiset 16.11.2017). Saaristo tuntuu kenties kokevan sukupuolta korostamattoman kielen uhaksi kielellemme ja luontevalle ilmaisulle.
On kutenkin syytä korostaa paria asiaa. Esimerkiksi kotimaisten kielten keskus KOTUS on suositellut jo vuosikymmen sitten sukupuolineutraalien termien käyttöä virallisissa ammattinimikkeissä. Myös Euroopan neuvosto on suosittanut seksistisen kielen muuttamista tasa-arvoisempaan suuntaan. Viimeisimpänä kansaa kohahdutti Aamulehti ilmoittamalla ottavansa käyttöön sukupuolineutraalit termit tietyissä ammattinimikkeissä.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että esimerkiksi lehtimies-ammattinimikkeen sijaan voidaan käyttää sanaa toimittaja tai jopa journalisti. Helppoa ja ainoastaan tottumis- ja tiedostamiskysymys. Suosittelen kokeilemaan.
Tosiasiassa leivonnainen ei suinkaan ole ammatti. Johtuen kiehtovan kummallisesta kielestämme ja sen tavasta johtaa joissakin tapauksissa sanoja, loppupääte – nainen onkin ainoastaan sanannäköinen kuin substantiivi ”nainen”, mutta ei suinkaan viittaa sukupuoleen.
Kaava on tämänlainen: leipoa – leivonnainen; tehdä – teennäinen; liittää – liitännäinen; jne. Savinainen ei myöskään ole ammatti vaan erisnimi. Myöskään nainen ei ole ammatti eikä liioin mies ole ammatti. Sarkasmi on joskus viihteellistä, mutta saivartelu hieman noloa.
Moni on vastannut suositukseen tai Aamulehden linjaukseen sanomalla, että eihän pääte -mies ole oikeasti sukupuoleen liittyvä sana esimerkiksi ammattinimikkeessä esimies, sillä mies-sanalla voidaan ihan hyvin viitata kaikkiin sukupuoliin. Todellako? Tämä on yksi esimerkki meidänkin kielessämme piilevästä seksismistä, joka on tärkeää tiedostaa. Kaikenlainen tarpeeton sukupuolen korostaminen kielen avulla on eräs pieni rakenteellinen ongelma, joka on hyvin yksinkertaista muuttaa. Kielen avulla muutetaan maailmaa ja toisaalta maailman muuttuessa kieli muuttuu.
Miksi emme siis voisi korvata arkikielenkäytössämme tiettyjä sukupuolta korostavia ammattinimikkeitä (suurin osa ellei jopa kaikki näistä ovat muuten –mies-loppuisia) neutraaleilla nimikkeillä kuten mm. ”rakentaja”, ”LVI-asentaja”, ”tutkija”, ”johtaja” tai ”viranhaltija” ja näin ollen vähentää stereotypioita, poistaa ihmisryhmien ulkopuolelle sulkemista kielenkäytössä, sekä muuttaa perinteisiä käsityksiä miesten ja naisten aloista ja ammateista?
Suomessa on hyvin sukupuolittuneet työmarkkinat, olemme valitettavasti tässä asiassa kärkijoukossa Euroopankin mittakaavassa; meillä yhä tytöt ohjautuvat/ohjataan jopa tiedostamatta tietyille aloille ja pojat tietyille. Tämä ei ole yksilön eikä yhteiskuntammekaan etu. Sukupuolistereotyyppiset ammatinvalinnat hukkaavat valtavasti yksilöiden potentiaalia.
Esimerkiksi usealle hyvin palkatulle alalle vaaditaan vaikkapa matematiikan osaamista, joka ei ole tutkimustenkaan valossa henkilön sukupuolielimestä johtuva taito, vaan sukupuolesta riippumatta kaikki lapset lahjakkuutensa mukaisesti omaavat saman potentiaalin matemaattiseen osaamiseen. Tästä huolimatta matematiikan osaaminen ja opiskelu on Suomessa hyvin vahvasti sukupuolittunut ja se koetaan enemmän poikien osaamisalueeksi (Karvi 31.10.2017).
Ongelma on siis rakenteellinen ja asenteellinen, ja johtaa siihen, että pojat ja tytöt hakeutuvat eri aloille yhtäläisestä potentiaalistaan riippumatta. Tämä ilmiö ei johdu älyllisestä kapasiteetista, vaan eräänä taustaselittäjinä ovat juurikin sukupuolittuneet rakenteet ja käsitykset yhteiskunnassamme. Lopulta ilmiö näkyy vinoutuneena ammattirakenteina sekä sukupuolten välisissä palkkaeroissa: teknisillä ja kaupallisilla aloilla tienaa enemmän kuin vaikkapa hoiva-alalla.
Ammattinimikkeiden muuttaminen on toki pieni mutta erittäin konkreettinen askel tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa kohti.
JENNI KIISKINEN
opettaja, kielitieteilijä,
kaupunginvaltuutettu
Vihreät
Kommentointi on suljettu.