Kirjoittaminen sujuu joutuisasti ilman lähteitä. Väyrysen väitöskirja lienee ainoa maailmassa, jossa on lähteinä omia muistiinpanoja. Ensivaikutelma on tärkeää. Kahden suomalaisen, jo edesmenneen merkkihenkilön kohdalta minulla on selvät muistikuvat. Tarkoitan Kalle Päätaloa ja Pertti ”Spede” Pasasta.
Henkilökohtaisesti nostan heidät suomalaisten ikonien joukkoon. Sibelius, Paavo Nurmi, talvisota ja seurannut elokuva Tuntematon sotilas ovat piirtyneet väkevästi suomalaisten verkkokalvoille. Kirjallisuuden osalta Väinö Linna ja Täällä Pohjantähden alla on ihan oikein arvostettu trilogia. Suomesta löytyy selvästi enemmän kirjoittaneita.
Yliopistossa joku opettaja sanoi oppikirjojen kirjoittamisesta, että Päätalo on ainoa joka Suomessa kunnolla ansaitsee rahaa. Henkilökohtaisesti en ole lukenut yhtäkään Päätalon kirjaa ja se asiantila taitaa olla pysyvä.
Mutta sitten, vaikka en tuotantoa ole lukenut, voin silti ihmistä itseään ajatella. Nimittäin julkisuudessa on muistaakseni ollut sellaista tekstiä, ettei Päätalo mittavasta kirjailijan urastaan huolimatta siltikään kokenut saaneensa tarpeeksi arvostusta.
Suomalaisen viihteen saralla Spede on ollut omaa luokkaansa. Nykyajan tusinaviihde ei oikein ole mistään kotoisin. Erinomaiseen ammattiuraan on myös Spedellä liittynyt taloudellinen menestyminen. Sitten tulee taas se mutta. Päätalon tavoin Pasanen ei oikein ollut tyytyväinen saamaansa arvostukseen. Omien elokuvien polttaminen liittyy tähän.
Näissä tarinoissa on kaikilla osapuolilla parantamisen varaa. Suomalaiseen mentaliteettiin toisen kehuminen ei niin vaan kuulu. Valitettavasti tähän ei ole näköpiirissä muutosta. Lisäksi sosiaalinen media on alentanut kynnystä toisen haukkumiseen aivan liian alas. Itkuinen Saara Aalto televisiossa ei ole miellyttävää katsottavaa. Jotain on pielessä.
Kaikista varmin neuvo jokaiselle ihmiselle on helposti sanottu. Pitää arvostaa itseään! Suomessa kun ei koskaan voi olla varma toisten reaktioista. Jo Raamatussa tunnetaan vertaus siitä, että ihminen ei välttämättä ole profeetta omalla maallaan. On parempi olla oma pyy pivossa sen kuin olettaa, että naapurilta saa kymmenen enemmän.
On olemassa sekä huonoa että terveellistä itsekkyyttä. Jälkimmäiseen liittäisin mukaan herkkyyden. Sitä harjoitellessa oppii varmasti huomioimaan myös toisia ihmisiä. Kiitos ja huomio ovat melko edullisia antajalleen. Saajalle ne voivat olla merkityksellisiä kymmeniä vuosia.
Kaikki suomalaiset eivät ota vastaan kiiltäviä huomionosoituksia. Sallittakoon myös sellainen toiminta. Suomen itsenäisyyspäivän lähestyessä pieni kansakunnan itseironia on paikallaan. Suomen ei-itsenäisen ajan pituus lienee oma ennätyksensä.
marko@markotaipale.fi
