Tamperelaissukeltaja on ihastunut kurulaiseen vedellä täyttyneeseen louhokseen niin, ettei ota saadakseen tarpeekseen. Mies myös tahtoo olla silta muille: auttaa näkemään luonto ja nauttimaan siitä.
Kapea tie luikertaa Kurun Niemikylässä. Puita, kiviä, tienvartta. Ja yhtäkkiä. Vasemmalla aukeaa jylhä näky.
Kaksi rosoista kiviseinää kohoaa korkeuksiin, ja niiden väliin jäävän kanjonimaisen solan pohjalla kimmeltää vesi. Aurinko leikkii seinämien muhkuraisella pinnalla. Kallion päältä näkee, että solan takana vesiuoma laajenee lammikoksi, jota sitäkin reunustavat komeat lohkareiset kallioseinät.
Youtube-videolla sama maisema lepää lumen ja jään povessa. Golffari iskee pallon muotoisen kameran avantoon. Pallo leijailee vedessä kohti pohjaa ja osuu maalikoloseen. Ja kohta sukeltaja kiikuttaa pallon pintaan. Aika näky.
Silmät auki ja ilo irti
Video on sukellus- ja kuvausharrastaja Mikko Valtosen ja hänen poikansa käsialaa. Ja kanjoni yksi miehen vakiosukelluspaikoista, niin kesällä kuin talvella.
Videollaan Valtonen haluaa näyttää ja suitsuttaa, kuinka hieno paikka Kurun keskustan liepeillä piileekään.
– En usko, että ihmiset tietävät tätä paikkaa. Epäilen, etteivät paikallisetkaan välttämättä tiedä tätä.
Miehen pointti ei kuitenkaan ole kehua vain entistä, vedellä täyttynyttä kurulaislouhosta. Valtonen tahtoo herätellä ihmisiä näkemään lähiympäristöjen antimia ja nauttimaan niistä.
– Ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Täällä Suomessakin on upeita paikkoja, kun vain avaa silmänsä. Ihmiset, ulos ja liikkeelle! hän kylvää ulkoiluiloa.
Valtonen nimittäin tietää kokemuksesta, että liikunta ja luonto pumppaavat ihmiseen hyvää oloa.
– Kun luonnossa liikkuu, onhan se mielelle rauhoittavaa, hän ylistää ja karistelee nykyihmisten taipumusta takertua materialismiin.
Mies on ottanut asian sydämensä tehtäväksi, koska itse sen tajuttuaan haluaa jakaa oivallusta muillekin.
– Kyse on antamisen ilosta. Eikä se mene niin, että vain kerron. Ihmisen täytyy huomata nämä asiat itse, mutta minä voin toimia siltana. Itsekin olen tällaisia siltoja saanut.
Sana kiiri kaverilta
Ulkoiluun hurahtanut mies itse löysi Kurun kanjonille sukellustoverinsa vinkistä. Toveri oli käynyt sukellusseuransa kanssa lohkarelammikossa, ja kerran hän ja Valtonen sitten innostuivat poikkeamaan yhdessä paikalle.
Sukellusharrastajana Valtonen on toki nähnyt yhden jos toisen upean miljöön, mutta kurulaislouhos teki silti vaikutuksen.
Paikka on läheisyytensäkin ansiosta oiva tamperelaismiehelle, ja jokamiehenoikeudella hänen myös kelpaa sinne pulahtaa. Valtosen sukellusseuratoverit ovat tosin kerran maanomistajaan törmättyään käyneet juttusille ja saaneet tältäkin hyväksyvän kannan.
Eikä maanomistaja Petri Peltolaa häiritse, vaikka joku muukin innostuisi ihanaa paikkaa katsastamaan.
– Ei se siitä kulu, Peltola tuumii.
Louhoksen lumo vetoaa yhä
Niemikylän kanjoni on sukeltajalle kiehtova, miellyttävä ja helppo paikka.
Se on louhokselle tyypillisesti suhteellisen kirkasvetinen, sillä varsin mudaton pohja ei sakkaannu pahasti, vaikkei vesi umpilammikossa vaihdukaan.
Vesilämpäre on myös hyvin hallittava: Ei ole virtauksia, ei luolia, joihin eksyä. Syvimmillään vain 12-metrisessä lätäkössä ei tarvitse varoa suurten syvyyksien riskejä, kuten typen muodostumista vereen. Pienestä alueesta saa nopeasti kelpo kokonaisvainun, ja siellä pysyy helposti kartalla.
Veden alla lohkareet ja kalat tarjoavat monimuotoista ihasteltavaa, ja valokin välkehtii niihin kiehtovasti.
Ja tietysti hieno miljöö saa elämyksen alkamaan jo ennen kuin pää painuu upoksiin.
– Paikka viehättää edelleen, vaikka olemme käyneet täällä monta kymmentä kertaa, Valtonen myhäilee.
Kommentointi on suljettu.