Lähes päivittäin koulun käytävillä kuulee jonkun haukkuvan toista. Yksi on idiootti, toinen tyhmä ja kolmas huora. Ruotsinopettaja on natsi ja äidinkielenmaikalle näytetään keskisormea. Opettajien ponnettomat moitteet huonosta käytöksestä kaikuvat kuuroille korville.
Yhteisistä säännöistä ei piitata, vaan tehdään mieluummin ihan mitä itse halutaan. Vähät siitä, jos muut haluaisivat kuunnella tunnilla opettajaa, mä puhun nyt mopoista. Ketä kiinnostaa, jos lippistä ei saa pitää sisällä, pidän silti. Ihan sama, ei mua kiinnosta, en jaksa, haista paska.
Vaikka fyysistä kiusaamista tai selvästi yhden henkilön silmätikuksi ottamista harvoin näkee, voivat ”läpälläkin” heitetyt kommentit satuttaa. Mitä se kertoo seksuaalivähemmistöön kuuluvalle nuorelle, jos kaikki huonot tai ärsyttävät asiat ovat ”ihan homoja”? Entä miten autistista pikkuveljeään rakastavan siskon pitäisi reagoida, kun jokaista, joka ei osaa jotain tai tekee jotain typerää, kutsutaan autistiksi?
Nämä eivät ole haukkumasanoja. Autismi on neurobiologinen keskushermoston kehityshäiriö, ei synonyymi tyhmälle. Homo on seksuaalinen suuntautuminen, eikä tarkoita ärsyttävää. Äiti ei ole natsi ottaessaan puhelimesi pois rangaistukseksi huonosta käytöksestä, eikä luokkatoveria voi sanoa huoraksi, jos tämä tiputtaa vahingossa penaalisi.
Pitäisikö äidinkielenopetuksesta olla huolissaan, jos nuoret eivät enää tunnista, mikä sana on synonyymi millekin?
Osa opettajista suuttuu huonosta käytöksestä. Osaa ei kiinnosta. Kukaan ei kuitenkaan saa minkäänlaista muutosta aikaan.
Oppilaidenkaan on turha yrittää. Jos kritisoi toisten kielenkäyttöä, saa heti niskaansa naurua ja piikittelyä lähes koko luokalta.
Joskus mieleni tekee hakea puukäsityöluokasta rautalankaa ja vääntää siitä, miksi ei ole ihan okei haukkua seksuaalivähemmistöjä, uskontoja tai ihonvärejä edes ”läpällä”, mutta tiedän, ettei siitä mitään apua olisi. Tummaihoiset kuuluisivat tästä huolimatta orjiksi ja muslimit olisivat silti kaikki terroristeja. Homot pitäisi vieläkin tappaa ja transsukupuoliset olisivat edelleen inhottavia ja outoja.
Miksi on hyväksyttävämpää olla epäkohtelias ja huonokäytöksinen kuin kritisoida toisia tällaisesta käytöksestä? Miksi on coolimpaa olla välittämättä koulusta tai muista ihmisistä kuin olla ystävällinen ja haluta päästä töihin? Miksi huonosta käytöksestä on tullut normi?
Yksi ihminen ei voi tehdä muutosta. Yksi ihminen voi kuitenkin aloittaa sen.
Elina Seppälä
Kirjoittaja oli tet-harjoittelina
Ylöjärven Uutisissa
Kommentointi on suljettu.