Ville Niemenmaa juoksi elokuussa Unkarissa ultramaratonin, jolla on pituutta jopa 252 kilometriä. Toiseksi tullut Niemenmaa aloitti juoksemisen vasta kuusi vuotta sitten.
Ville Niemenmaa istuu rennonnäköisesti sohvalla.
Hän vaikuttaa hyvällä tavalla tavalliselta neljän lapsen isältä.
Ei miltään itseään lakkaamatta piiskaavalta himojuoksijalta, jolle mikään ei riitä.
Päinvastoin.
Niemenmaa puhuu lepopäivien merkityksestä ja siitä, kuinka aikoo pitää kokonaisen viikon juoksulomaa Unkarin puristuksen päälle. Ja on kieltämättä syytäkin.
Niemenmaa juoksi nimittäin Unkarin Deseda ultramaratonilla elokuun puolivälissä peräti 252 kilometrin lenkin – ja selvisi toisena maaliin.
Nilkat turposivat pahoin
Deseda-järveä ympäri juostavan matkan selvitti vain viisi henkilöä, neljä miestä ja yksi nainen. Kisassa oli mukana kaikkiaan 21 miestä ja kaksi naista, mutta kaikki eivät pystyneet juoksemaan maaliin säädetyssä enimmäisajassa eli 36 tunnissa.
Ville Niemenmaan aika oli 28 tuntia, 46 minuuttia ja 15 sekuntia.
Muutama päivä superpitkän rutistuksen jälkeen jalat tarvitsevat lepoa.
Juokseminen nosti varpaisiin rakkoja, mutta pahimmat ongelmat kohdistuivat nilkkoihin. Nilkat turposivat juoksun aikana ja jälkeen.
– Lento takaisin Suomeen oli yhtä tuskaa, Ville Niemenmaa sanoo.
Niemenmaalla oli jalassaan sandaalit, joiden remmit olivat kaikkein löysimmässä asennossa. Mutta silti jalat eivät meinanneet enää mahtua kenkiin, kuvailee vaimo Jatta Niemenmaa.
– Seuraavalla kerralla pitää olla yksi ylimääräinen päivä hotellissa ennen lentoa kotiin, arvelee aviomies.
Seuraava pitkä juoksukeikka on jo suunniteltuna, tällä kertaa kohde on tosin Suomessa.
Ultramaratoonari aikoo osallistua Kolilla lokakuussa järjestettävään Vaarojen maratoniin ja juosta polkuja pitkin 86 kilometriä.
Tätä suurempi tavoite olisi juosta marraskuussa Kreikassa jopa 490 kilometrin matka välillä Ateena–Sparta–Ateena.
– Aikarajana on 104 tuntia. Siinä täytyisi ottaa varmaankin jossakin välissä tunnin unet. Mutta matka on vasta on vasta suunnitteilla, siihen tarvittaisiin sponsoreita, miettii Ville Niemenmaa.
Nopeassa tahdissa sata maratonia
Ville Niemenmaa urheili jo nuorena ja pelasi etenkin jalkapalloa, mutta ei ollut mikään huippu-urheilija.
Vuonna 2011 hän päätti alkaa kohottaa kuntoaan ja alkoi lenkkeillä tavoitteenaan maratonille osallistuminen. Usein Niemenmaa teki niin, että kuskasi lapsia harrastuksiin ja juoksi sillä aikaa, kun lapset harrastivat.
Kun ensimmäinen maraton sujui hyvin, hän juoksi lisää: liki puolessatoista vuodessa sata maratonia.
– Juoksin ensimmäisen maratonin vuoden 2012 huhtikuussa ja sadannen 31.12. vuonna 2014.
Niemenmaa kilpailee itseään vastaan. Esimerkiksi Desedassa hänen ainoa tavoitteensa oli päästä maaliin. Hyvä sijoitus oli Niemenmaalle ihmetyksen aihe ja samalla mukava bonus.
Lepoa vain ruoan aikana
Kun matkat ovat monen tunnin mittaisia, on selvää, että juoksun aikana pitää ylittää sekä fyysisiä että henkisiä esteitä.
Niemenmaalle pahin paikka hyvin pitkällä matkalla on yleensä silloin, kun vuorokausi alkaa tulla täyteen ja aurinko nousee. Tällöin mielessä käy, että eiköhän juoksu ole nyt tässä.
– Siinä on jo juostu yksi yö otsalampulla pilkkopimeässä.
Unkarissa Niemenmaa lepäsi eli istui ainoastaan syödessään järjestäjäorganisaation tarjoamaa lämmintä ruokaa kuuden tunnin välein. Esimerkiksi puolen yön maissa eli 18 tunnin kohdalla ruoaksi oli gulassikeittoa, jota maratoonari sai alas vähän. Aamiaiseksi olisi ollut nakkeja, mutta ne eivät uponneet.
Vaimo kulkee huoltojoukoissa
Vaimo Jatta Niemenmaa kulkee yleensä miehensä mukana ultramaratoneilla huoltojoukoissa, koska pitää siitä. Vaimo lenkkeilee itsekin ja on juossut muutaman maratonin.
Unkarissa hän makasi osan aikaa maassa makuupussissa. Kun mies juoksi maalialueelle ja oli lähdössä uudelle kierrokselle, vaimo havahtui ja tarjosi miehelle syötävää ja juotavaa.
Ville Niemenmaa juo matkan aikana yleensä cokista, mehua ja laimeaa urheilujuomaa.
Määriä hän ei laske, mutta miettii, että jos hän joi Unkarissa jokaisella 18 kierroksella vaikkapa litran, se teki koko matkan aikana jo 18 litraa.
Kelpaisiko mandariini?
Aika usein juoksijalle maistuu suorituksen aikana myös Suomesta raahattava mustikkakeitto, välillä myös esimerkiksi banaani tai suolakeksi. Vaimon jatkuva pohdinnan aihe on, mitä hän saisi puolisonsa houkuteltua syömään. Etenkin kuumalla kelillä ruokahalu kun katoaa helposti.
– Ruoat ovat joskus aika yllättäviä. Kun kokeilin 24 tunnin kohdalla, maistuisiko Villelle mandariini, ja se tuntuikin Villestä hyvältä, olin että jes!
Niemenmaa nauttii suorituksen aikana myös merisuolaa ja energiageelejä. Geelin maku alkaa kuitenkin helposti ällöttää. Näin kävi Unkarissakin.
– Mutta tietenkin kun pääsin maaliin, sain palkinnoksi mitä muuta kuin kassillisen energiageeliä. Olin että…. kiitos.
