Pyörätuolikin kiiti pallon perään

Kaksi kehitysvammaisten ryhmäkotia mitteli viime torstaina futismatsissa työväentalon kentällä. Ekstraohjelma suo virikettä, sosiaalisia suhteita ja ulkoilua.
kehitysvammaiset, jalkapallo, Juuritien ryhmäkoti, Nummikoti

Ilo oli pinnassa, vaikka pelin tuoksinassa välillä rytisikin.

Pallo kiitää nurmikentällä. Puolustakaa-, potkaise- ja hyvä-huudot kaikuvat ilmassa samoin kuin kiljaisut kiperille tilanteille.

Meneillään on jalkapallo-ottelu muttei mikään ihan tavallinen. Kentällä pyyhältää juoksujalkojen lisäksi pyörätuoleja. Ja avustajia. Ja peliväline on iso pinkki jumppapallo.

Virikettä ja seuraa

Juuritien ryhmäkoti on haastanut toisen ylöjärveläisen kehitysvammaisten ryhmäkodin, Nummikodin, jalkapallo-otteluun.

Idea hulvattomaan liikuntatuokioon virisi juuritieläisten viimevuotisesta urheilutapahtumasta.

– Yhtenä lajina oli jalkapallo, ja se oli niin kivaa ja sujui niin hyvin, että ajattelimme, josko järjestäisimme erikseen jalkapallopelin, lähihoitaja Christina Järvelin kertoo.

Sitten keksittiin haastaa Nummikoti vastapuoleksi, sillä ryhmäkodeilla on muutenkin paljon yhteistyötä.

– Yhdessä tekeminen on ylipäätään kivaa. Pelissä tapaa Nummikodin asukkaita ja tutustuu heihin. Me tarvitsemme kaikki tällaista sosiaalista kanssakäymistä, Juuritien ryhmäkodin apulaisosastonhoitaja Johanna Järvinen sanoo.

Tempauksen etuja ovat lisäksi liikunta ja raitis ulkoilma. Ekstraohjelma tavallisen arjen keskellä suo myös vaihtelua, kokemuksia ja virikettä.

– Esimerkiksi mitalien saaminen on näille pelaajille iso juttu. Tällaiset jutut ovat heille isoja elämyksiä, Järvelin toteaa.

kehitysvammaiset, jalkapallo, Juuritien ryhmäkoti, Nummikoti

Peli liitettiin osaksi Suomi 100 -tunnelmointia, johon liittyvää viirirekvisiittaa peliväki sai kaupungilta.

Arkea ja ekstraa

Viriketoimintaa on ryhmäkodeissa ammattilaiskaksikon mielestä kiitettävän paljon. On elokuva- ja teatterireissua, risteilyä, omia tapahtumia, kuten myyjäisiä…

– En minä itsekään käy joka viikonloppu jossain. Tuntuu, että ryhmäkotilaiset käyvät jopa enemmän kuin itse käyn, Järvelin arvioi.

Ekstraohjelma ei kaksikon mukaan vaadi loppujen lopuksi kovin suuria ponnisteluja eikä isoja rahojakaan. Työvuoroja vain on buukattava riittävästi, ja esimerkiksi pääsyliput asukkaat maksavat itse osana arkensa kuluja.

– Ekstraohjelma on itsellenikin mielekästä vaihtelua normaaleihin työpäiviin, Järvelin katsoo.

Toki normaalia arkeakin on: moni ryhmäkodissa asuva käy työ- tai päivätoiminnassa sekä ohjaajien tai avustajien kanssa harrastuksissa ja ostoksilla, tekee kotitöitä…

– Sekin on tärkeää, että ryhmäkotilaiset voivat osallistua arjen askareisiin, saavat elää normaalia arkea. Ja sitähän me kaikki tarvitsemme, että on välillä tavallisia peruspäiviä, Järvelin sanoo.

Mutta nyt on erityishetki matseineen ja päälle nautiskeltavine kakkuineen. Se on järjestämisen väärti.

– Tästä puhutaan varmasti pitkään, ja mitaleista jää muisto, Järvelin myhäilee.

Ja edessä on vielä monta samanlaista ilon hetkeä, sillä ryhmäkotien pallopelistä aiotaan vuosittaista perinnettä kiertopokaaleineen.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>