Jos joku ei ole vielä käynyt Pölkkylän huvilassa, niin käynti jää ensi vuoteen – mutta nähtävä huvila on. Kansallisromanttinen Pälkkylä siirrettiin Pispalasta Länsi-Teiskoon 1970-luvulla, ja siitä lähtien talon omistaja on täyttänyt huvilaa aikakauteen sopivilla huonekaluilla.
– Kyllä on vaikuttava!
– Ihan uskomaton.
Näin kehuivat elokuiselle opastukselle osallistuneet kaksi rouvaa Pölkkylän huvilaa – ja olivat täsmälleen oikeassa.
Kurun Länsi-Teiskossa sijaitseva kansallisromanttinen Pölkkylä on vertaansa vailla.
Jäi melkein Rantatien alle
Omistaja istuu kuvassa salissa tuolissa, joka on Eliel Saarisen suunnittelema.
Huvilan omistaja Heikki Björkbom osti karelianismia edustavan huvilansa vuonna 1976.
Björkbom oli jo hieromassa kauppoja toisesta talovanhuksesta, kun hän törmäsi yllättäen vanhaan opettajaansa, professori Paula Kiviseen, joka on kirjoittanut kirjan Tampereen jugendtaloista.
Opettaja kehotti ex-oppilastaan tutustumaan vuonna 1900 rakennettuun ”äärettömän korkeatasoiseen” huvilaan, joka sijaitsi Pispalassa, hieman Haulitornin alapuolella.
Ja Björkbomhan tutustui.
Sisään hän uskaltautui tosin vasta kolmannella koiranulkoilutusreissulla. Talo oli vuokrattu laitapuolen kulkijoille, ja esimerkiksi sali oli jaettu erilaisilla kovalevy- ja kangasviritelmillä kolmeksi ”asunnoksi”.
– Talon räystäillä kasvoi 30–40-senttisiä koivuja. Talon voimakas alennustila oli jo alkanut, arvioi Björkbom.
Huvila oli myös vaarassa jäädä Paasikiventien alle, vaikka lopullisen tielinjauksen mukaan se olisi tosin pelastunut.
Talo sai nimensä puutavarasta
Björkbom siirsi huvilan vanhempiensa maille Länsi-Teiskoon Näsijärven rannalle. Palkatut miehet saivat pystytettyä hirsirungon muutamassa kuukaudessa, mutta koristeiden ja pyöreiden hirsipaneeleiden asentamisessa Björkbomilla meni kahdeksan vuotta.
Talon nimi oli alun perin talon tilaajan mukaisesti Rosenlewin huvila, mutta talo sai kansan suussa nimen Pölkkylä. Huvila sijaitsi rannassa, johon kuljetettiin jatkuvasti pölkkyjä Rosenlewin metsistä Parkanosta.
Omistaja aloitti jahdin parikymppisenä
Vaikka arkkitehti Birger Federley oli alun perin suunnitellut taloon monia huonekaluja ja tulisijoja, niitä ei koskaan huvilaan saatu ilmeisesti rahapulan vuoksi.
Mutta ei se mitään. Onneksi omistaja Björkbom toimi aikoinaan antiikkikauppiaana, joka oli aloittanut vanhojen huonekalujen metsästyksen jo parikymppisenä.
Otetaanpa pari esimerkkiä.
Mumman lavittaa uhkasi poltto
Kerran kun Björkbom oli vanhempiensa kanssa matkalla kyläilemään mutta eksyi, hän pysähtyi maataloon kysymään opastusta.
Kävelyllä isännän luo hän näki siilosta heinien seasta pilkottavan puukoristeen ja kysyi, mistä oli kyse.
– Isäntä vastasi, että sehän on mumman vanha lavitta.
Isäntä oli jo polttanut osan vanhuksen tavaroista muttei ollut ehtinyt vielä puusohvan kimppuun. Björkbom osti sohvan itselleen kolmella kympillä.
– Minun kauttani kulki antiikkikauppiaana toimiessani satoja puusohvia, mutta tämä on niistä paras. Se on valmistettu 1850–1860-luvulla, ja se edustaa rokokoota, biedermeieria ja empireä. Tekijä on ottanut vaikutteita sieltä täältä.
Moukari murskasi Pulla-Helinin takat
Ruokasaliin Björkbom osti nuorena miehenä naapurimaasta kuuluisan ruotsalaisvalmistajan punaisen jugendruokaryhmän.
Hän yritti ensin huutaa sen omakseen Tukholmasta Bukowskin huutokaupasta mutta ei onnistunut. Pari viikkoa myöhemmin hän näki sen yllättäen tukholmalaisessa antiikkiliikkeessä vielä kalliimmalla hinnalla mutta oli riittävän sinnikäs saadakseen sen itselleen.
Ratkaisevaa oli, että hänellä oli maksaa huonekalut käteisellä.
Ruokasalin nurkassa seisoo puolestaan vihreä kaakeliuuni. Se ei ole jugendia mutta sopii väritykseltään muuhun huoneeseen.
Uunin Björkbom sai pelastettua Pulla-Helinin talosta Tampereen Hämeenkadulta. Kun talo purettiin nykyisen Sokoksen tieltä, moukari survoi paloiksi kaikki talon lukuisat kaakeliuunit. Björkbomin takka oli ainoa, joka säilyi hengissä.
Tässä kohtaa opastettavien rivi vetää kauhuissaan henkeä.
Onneksi Suomessa on sentään vielä sellaisia vanhojen talojen ja huonekalujen ystäviä kuin Heikki Björkbom.
