Sähköisessä maailmassa tekstit leviävät nopeasti. Entinen valtiovarainministeri Iiro Viinanen kirjoitti kriittisen mielipidekirjoituksen kaksi kuukautta sitten Etelä-Suomen Sanomiin. Toivottavasti Suomessa on riittävästi alkuperäistä, tutkivaa journalismia. Muuten ei riitä juttuja toisten lehtien siteerattaviksi.
Iiro ansaitsee samaan aikaa sekä kehuja rohkeudestaan että kritiikkiä myöhässä olemisesta. Paljon helpompaa on vaikuttaa asioihin silloin, kun itse on vallassa. Samassa hengessä Liisa Hyssälä kritisoi omaa työpaikkaansa vasta eläkkeelle siirtymisen yhteydessä. Ihminen on ihminen puoluekannasta riippumatta.
1990-luvun laman keskellä valtion kassasta meinasivat markat loppua. Ulkomaisen lainan saaminen oli todella vaikeata. Hornet-hävittäjien ostaminen tiukassa paikassa nosti Suomen arvostusta kovasti. Lainaa saatiin, ja ei tänä päivänäkään Suomen luottokelpoisuudessa erikoisia ryppyjä ole. Sittemmin Viinasesta tuli mahtavan Pohjolan pääjohtaja.
Ikääntyessään ihminen pehmenee positiivisella tavalla. Muistan jo muutaman vuoden takaa Iiron kritiikin turvetuotantoa kohtaan. Hänestä on kummallista, että valvonta annetaan päästöjen tuottajan tehtäväksi. Toisten mielestä Suomen turvevarantoa voi verrata Pohjanmeren öljyyn. Rikastuminen on nurkan takana. Toivottavasti asiaan saadaan selkeä lopputulema.
Iiron mielestä pitäisi tutkia suomalaisia hyvä veli -verkostoja. Yritysjohdon palkat ja palkkiot ovat turhan ylenpalttisia. Kalle Isokallion mukaan yksikään suomalainen yritysjohtaja ei ole kelvannut ulkomaille töihin. Sen sijaan kotimaassa palkkiot ovat niin perusteltuja että. Siitä en ole vakuuttunut, johtaako yhtiökokouksissa puhuminen mihinkään.
Viinanen ruoskii myös suurituloisia veronkiertäjiä. Veroparatiiseista puhutaan silloin tällöin. Samoin on olevinaan tosiasioita tiedossa. Mutta missä ovat lopulliset tulokset ja mahdolliset tuomiot? Mustalla huumorilla Iiro toteaa, että on hankala selvittää, jos tilin omistajakaan ei tiedä, mistä rahat ovat tulleet ja minne menneet.
Ammattiyhdistysliikkeen verottomuutta sopii arvioida kriittisesti. Iiron mukaan edes omaisuuden kokonaismäärä ei ole tiedossa. Henkilökohtaisesti uskon, että on paljon turhia verovähennyksiä. Muutoksia ei mielestäni kannata tehdä nostamalla tikun nokkaan kerralla yhtä tiettyä yhteiskunnan osatekijää. Tarvitsemme suurta remonttia, jossa jokainen tinkii jostain.
Entistä ministeriä huolettaa myös suomalaisen rakentamisen laatu. Miljardien korjauskuluista huolimatta yhtään syyllistä ei ole nimetty. Vastuu on sitten lisäksi ihan eri asia. Iiro Viinanen lupailee alustavasti lisää esimerkkejä jatkossa. Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.
marko@markotaipale.fi
