Kliseistä ja stereotypioista huolimatta tangossa on tujua. Kurun seuratalon vähäisten kävijämäärien haasteenkin vieraisille tuleva tangobändi kuittaa lupauksella hyvästä keikasta.
Tangossa on tunnetta. Vaikka tämä on klisee, se on Tango del norte -yhtyeen pianistin Ville Westergårdin mielestä totta, vieläpä tangon viehätyksen ydintä.
– Laulut kertovat vahvoista tunteista, olivat ne milloin surua, milloin iloa, milloin mitäkin.
Soittajalle tangon suola on myös rytmikkyydessä ja monitasoisuudessa, eritoten argentiinalaisen tangon.
– Soittajalle on mielenkiintoista tekemistä.
Juuri argentiinalaistangon imusta yhtye sai alkunsa. Opiskeluajoiltaan tutut muusikot olivat kiinnostuneita genreä uudistaneesta Astor Piazzollasta, joten välähti idea perustaa juuri sikäläisstangolla herkutteleva bändi.
Mielikuva ei koko totuus
Monelle suomalaiselle tango tuo mieleen kuitenkin täkäläistangon – jota yhtyekin on lisännyt ohjelmistoonsa.
Ja monelle tuo mielikuva on stereotyyppinen oletus tanssilavojen ja keski-ikäisten musiikista. Westergård ei tyystin tyrmää käsitystä.
– Onhan se totta, että tango liittyy Suomessa vahvasti tanssilavoihin, hän sanoo.
Mies ynnää joskus tympeänkin käsityksen voivan johtua lavalta toiseen kuultavista tutuista kappaleista ja tangon sekoittumisesta iskelmään: ajatellaan, että tango on aina niitä samoja ralleja, ja homma vaikuttaa monotoniselta.
Muusikko kuitenkin huomauttaa, ettei totuus ole näin mustavalkea. Lavoilla voi kuulla monenmoista, ja on myös tangoa, joka ei ole simppelipoljentoista tanssittavaa vaan nimenomaan mielenkiintoista kuunneltavaa.
– Tangoa on hyvin monenlaista.
Ja kyllä tangon suola uppoaa yleisöön, paitsi lavoilla myös yhtyeen keikoilla.
– Välillä on täysiä saleja, välillä vähemmän, pääasiassa ihan hyvin.
Pääosa yleisöstä on – stereotyppisesti kylläkin – keski-ikäistä ja vanhempaa ja kenties sellaista, joka käy sali- ja seuratalokonserteissa. Mutta on nuoriakin. Ja Westergård katsoo monen tykänneen tai yllättyneenkin siitä, että musiikki on ollut muuta kuin sitä tutuinta lavatangoa.
– En ole nähnyt harmistuneita kasvoja konserteissamme.
Iloa, toivoa, elämyksiä
Kurun keikalla bändiä odottaa silti haaste, vieläpä toinen kuin stereotypia. Seuratalon tapahtumilla on tarkoitus tuoda Kuruun kulttuuritarjontaa, mutta yleisömäärät ovat olleet usein pettymyksiä.
Talon omistaja Liisa Peltola myöntää, että mainostaa voisi enemmän, mutta muuten hän ei osaa selittää tahmeutta.
– Onhan kyselyissäkin tullut esille, että ihmiset kaipaisivat Kuruun tapahtumia.
Tilanne kismittää, sillä vaikkei Peltola bisnesmielessä toimikaan, tarvittaisiin lipputuloja talon käyttökulujen ja artistikulujen kattamiseksi.
– Seuratalossa on hyvä tunnelma ja akustiikka, ja se on kulttuuritoiminnan paikka. Toivoisin, että se pysyisi elossa. Ja kulttuurihan antaa iloa, toivoa ja elämyksiä.
Westergård ei haastetta jännitä, vaikka järjestäjän ja yleisön edun vuoksi toivookin tulijoita. Joskushan pikku pitäjässä tulee hyvin väkeä, kun kerrankin tapahtuu, ja pienelle yleisölle taas saa intiimin keikan.
– Hyvä keikka soitetaan, tuli 15 ihmistä tai 150. En usko, että ketään harmittaa, jos tulee paikalle.
Uutiset utelee: Onko Kurussa tarpeeksi kulttuuria? Kiinnostaako se?
