Uunimestari pääsee enää harvemmin muuraamaan tiiliä. Uudet takat kun ovat pikemminkin elementtiä, kaakelia tai terästä. Nykyään Juha Jokinen sitä paitsi enemmänkin myy kuin asentaa, mutta on hän ollut myös sisustusohjelmassa sekä unohdettuna saaristoon.
Nyt seuraa järkytys teille, jotka olette aina ihailleet hyvin muurattua tiilitakkaa. Olette ihailleet kuolevaa lajia. Tiilitakkoja ei enää juuri tehdä tai myydä.
Suurin syy on tämä: uudenlaiset takat vievät vain kolmanneksen siitä puumäärästä, minkä tiilitakka tarvitsee saman lämpömäärän tuottamiseen.
Uudenlaiset takat polttavat puuta niin puhtaasti, etteivät luukun lasitkaan tummu.
– En ole myynyt yhtäkään tillitakkaa kolmeen vuoteen, sanoo uunimestari Juha Jokinen.
Eniten menee kuulemma teräspintaisia takkoja kuten kamiinoita, kaakelipintaisia takkoja ja elementtitakkoja. Elementtitakat on tehty betonista ja niiden elementit kiinnitetään toisiinsa liimalla, ei laastilla.
Pönttöuunejakaan ei enää juuri myydä.
Metallialalta muurarin hommiin
Juha Jokinen lähti takka-alalle viisitoista vuotta sitten.
Ensin hän asensi takkoja ja teki perinteisiä muurarin hommia. Viimeiset kaksitoista vuotta hän on pyörittänyt omaa Tampereen Takkapalvelua Ylöjärvellä.
– Se oli haaveammatti. Olin aina halunnut muurata. Vaihdoin tähän metallialalta. Tykkään fyysisestä työstä, jossa näkee kättensä jäljen.
Pitkää päivää Huvilassa & huussissa
Muutama vuosi sitten Jokinen otti vastaan tavanomaisesta poikkeavan työn, kun hänet pyydettiin takkahommiin kolmeen Huvila & huussi -tv-ohjelman jaksoon.
Työ oli mielenkiintoista ja hyvin palkattua. Mutta oli televisioproduktiossa totuttelemistakin.
Jokisen käteen lyötiin paksu nivaska sopimuspapereita, joissa kerrottiin, mitä Jokinen ei saanut tehdä.
– Jos olisin rikkonut sopimusta, siitä olisi seurannut 10 000–15 000 euron sakot.
Kuulostaa hurjalta, mutta Jokiselta riittää diilille myös ymmärrystä. Jos vuotta ennen televisioon päättyneistä jaksoista olisi päätynyt tietoa tai kuvia vaikkapa nettiin, jakso olisi ollut pilalla.
Myös tv-ryhmän minuutintarkka työskentely oli uutta.
– Yksi heistä katsoi kelloa, ja kun kello näytti tasan lounasaikaa, kamerat pudotettiin käsistä, samoin kun oli aika päättää työpäivä.
Jokisella yksi työpäivistä kesti vähän pitempään, 24 tuntia. Sen jälkeen oli kiire päästä kotiin nukkumaan. Niin kiire, että peltipoliisit räpsyivät.
Saunaan, saareen tai kahville
Nykyään uunimestari pyörittää lähinnä myyntiä, mutta käy hän edelleen myös kotikäynneillä. Niistäkin hän pitää, koska työ on sosiaalista, eikä koskaan tiedä mitä tapahtuu.
Joskus käteen isketään kiitokseksi muurauspullo. Sitä useammin tarjotaan kahvit, ruoka tai mahdollisuus päästä saunaan.
Kerran kävi vähän köpelömmin.
Jokinen lähti kaverin kanssa tekemään takkaa Naantaliin saaristoon. Painava takka ja Jokinen kavereineen tuotiin saareen tilauslautalla.
Takka oli valmis jo kahdelta, mutta paikan isäntää ei kuulunut. Soitto paljasti, ettei tämä ollut tullut ajatelleeksi, että työmiesten piti päästä poiskin.
Se tapahtui lopulta kahdeksalta illalla.
– Mikäs siinä oli sitten odotellessa. Nukuimme terassilla auringonpaisteessa.
Kommentointi on suljettu.