Viime päivinä yltynyt Pohjois-Korean diktaattorin ydinaseilla uhittelu nostaa kulttimaineeseen 1960-luvulla nousseen Tohtori Outolempi -elokuvan jälleen parrasvaloihin.
Kirjavalla 1960-luvulla nuoruutensa viettäneet muistavat parissa viikossa äärimmilleen kärjistyneen ydinsodan uhkan, joka koitti, kun Yhdysvallat ja Neuvostoliitto joutuivat napit vastakkain Kuuban kriisin yhteydessä.
Ydinsodan haamu nousee näköjään 20–30 vuoden väliajoin kuin luonnonvoima.
Kaikki alkoi Hiroshiman ja Nagasakin hirvittävästä tuhosta elokuussa 1945, minkä jälkeen Japani antautui toisessa maailmansodassa Yhdysvalloille.
Sen jälkeen on pysytty uhkailun asteella: Kuuban kriisi syksyllä 1962, Naton ja Neuvostoliiton täysimittaisen ydinsodan uhka väärinkäsityksestä vuonna 1983, Krimin valtaukseen liittynyt Venäjän ydinaseilla uhkailu vuonna 2014 ja muutamat muut uhoamiset.
Nyt Pohjois-Korean tilanne on johtanut maailman jälleen kuilun partaalle.
Tohtori Outolempi -elokuvan iskulauseeseen: ”Kuinka lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan pommia” tarjottiin maistiaisia hiljakkoin, kun Yhdysvallat räjäytti terroristijahdissa Afganistanin vuorilla ”kaikkien pommien äidin”.
Venäjältä vastattiin heti, että meilläpä on vielä isompi – ”kaikkien pommien isä”.
Stanley Kubrickin ohjaama, ydinaseilla ylläpidettyä idän ja lännen kauhun tasapainoa mustaakin synkemmällä huumorilla kuvaava komedia syntyi Kuuban kriisin jälkimainingeissa vuonna 1964.
Elokuvan keskeiseksi hahmoksi nousee vainoharhaisia salaliittoteorioita päässään pyöritellyt USA:n ilmavoimien kenraali Jack D. Ripper, joka uskoo kommunistien myrkyttävän amerikkalaisten juomaveden.
Ydinkärjillä varustettu pommikonelaivue komennetaan omavaltaisella käskyllä kohti Neuvostoliittoa.
Kun Yhdysvaltain presidentti saa yhteyden Neuvostoliiton virkaveljeen, tämä seilaa rakastajattarensa luona umpihumalassa. Vastauksena mongerretaan, että heillä on ydinasehyökkäyksen varalta käytössään maapallon automaattisesti tuhoava ”tuomiopäivänlaite”.
Koneet saadaan kääntymään takaisin, lukuun ottamatta yhtä radiolaitteensa hajottanutta B52-pommittajaa.
Vaikka pommin pudotuslaitteistokin hajoaa matkalla, majuri ”King Kong” ratsastaa atomipommin selässä kohteeseensa kuin teksasilainen karjapaimen.
Tri Outolempi joukkoineen painuu kaivosonkaloon kuin rotta koloonsa ja pelkää, että vastapuolella on enemmän kaivoskuiluja.
Tuomiopäivän laite laukeaa ja muuttaa maailman radioaktiiviseksi erämaaksi.
Ydinräjähdyksiä säestää haikea melodia sanoin ”We’ll Meet Again”… Tapaamme jälleen…
Jorma Marttala
