Lähes kymmenmetrisiä aaltoja maaliskuun alussa paiskonut kevätmyrsky oli liikaa Maltan sisarsaaren Gozon tunnetuimmalle luonnon muovaamalle nähtävyydelle.
Kalkkikiveen satojen vuosien aikana kovertunut, miljoonien turistien ihastelema Azure window – Sininen ikkuna – romahti Välimereen. Tapaus järkytti pientä saarivaltiota, ja asia uutisoitiin laajalti kansainvälisessä mediassa, myös Suomessa.
Keskeisen turistinähtävyyden menetyksestä kertoi ensimmäisenä Maltan pääministeri Joseph Muscat, joka kirjoitti: ”Vaikka korroosiosta oli tutkijoilla tietoa, kukaan ei voinut romahdushetkeä ennakoida. Nyt se surullinen päivä tuli. Sydäntä särkevää.”
+++++
Ehdin reilun parinkymmenen vuoden Malta-harrastuksen aikana kiintyä Gozon Sinisen ikkunan ainutlaatuiseen maisemaan, missä turkoosin ja pastellin sävyjä kimalteleva Välimeri avautui jättimäisen kallion keskeltä kuin luojan kehystämä taideteos.
Ymmärrän entistä paremmin saarijärveläisten Tapperin taiteilijaveljesten Harrin, Markon, Kainin ja Yrjön järkytyksen ja niin kutsutun koskisodan 1950-luvun lopulla, kun voimalaitoksen rakentaminen murskasi heidän tärkeimmän luovuuden lähteensä – sielunmaiseman.
+++++
Maailmanperintökohteeksi suunniteltu Sininen ikkuna dokumentoitiin vuosisatojen varrella lukemattomiin valokuviin. Viime vuosina myös moniin elokuviin. Huippusuositussa Game Of Thrones -sarjassa Dothraki-häiden taustalla piirtyi Sininen ikkuna, samoin kuin Monte-Criston kreivissä ja Clash of Titansin kohtauksissa.
Gozolla puhutaan jo virtuaalitodellisuuden keinoin toteutettavasta Sinisestä ikkunasta, mutta tekohengitykseltä ajatus vaikuttaa.
+++++
Luonto muovasi EU:n eteläisimpään kolkkaan satoja vuosia sitten Sinisen ikkunan ihmisten iloksi ja Välimeren sielunmaisemaksi – antoi ja otti pois ilman valitusoikeutta ja –osoitetta.
Sinisen ikkunan muistelusivustolle ilmestyi nopeasti useita kirjoituksia. ”Maailma on arvokas ja lumoava. Nauti sen kauneudesta nyt. Huomenna se voi olla myöhäistä.”
+++++
Euroopan pohjoislaidalla Tapperin veljesten kotipiiriä ja rakasta sielunmaisemaa ravisteli 1950-luvun lopun Saarijärvellä ihmiskäsi – voimalaitostyömaa, joka runteli pellot, tiet, eläinten juottopaikat ja perheelle rakkaan kosken.
Veljekset vetivät rakentajan oikeuteen, voittivat ja saivat nykyrahassa reilun kolmentuhannen euron kipurahat maiseman muutoksesta ja kosken menetyksestä.
Tuskin raha sielunmaiseman haavoja parantaa, mutta luonnon esteettiset arvot saivat Suomessa ensimmäisen näkyvän erävoiton.
Jorma Marttala
