Hyvätapainen nuorimies saa paikan

”Onpas siinä hyvätapainen nuori!” lienee toteamus, joka lämmittää monen vanhemman mieltä. Silloin tuntuu, että kasvatuksessa on onnistuttu. Mutta mitä ovat hyvät tavat? Usein ne ovat arkipäiväistä toisten huomioimista ja kunnioittamista. Hyvä käytös ei yleensä maksa mitään.
Urheilupiirit
Osallistun nuorten elämään muun muassa erään juniorikilpaurheilujoukkueen toimihenkilönä – esimerkiksi pelireissujen joukkueenjohtajana. Siinä oppii paljon niin omasta lapsestaan kuin muustakin nuorisosta.
Mitä tapoja teinipojilta vaaditaan? Esimerkiksi hiljaisuus tarkoittaa juuri sitä miltä se kuulostaakin: ei tömistelyä ja mölyämistä silloin, kun urheilijoiden olisi yöllä levättävä. Itsestään selvää? Ei kaikille.
Toisaalta poikien pitäisi myös esimerkiksi kulkea matkoilla yhtenäisissä asuissa. Kyse on joukkueesta. Seuran väreissä ja logoissa vastuu omasta käytöksestä korostuu: jos maine menee, se menee paitsi itseltä, myös isommalta porukalta.
Jalkapallopelin päätteeksi joukkueet tapaavat kätellä. Kuitenkin joku on joskus harmistuksissaan jättänyt kättelemättä voittajajoukkueen pelaajat – ja kapteeni on sylkäissyt kouraansa ennen tuomarin kättelemistä. Ei hyvä.
Arkihaasteet
Yritän aina aterioida siististi, mutta yleensä se ei onnistu. Vähintäänkin läikytän kahvia pöytäliinalle. Vaatteissanikin saattaa jokin yksityiskohta olla vinksallaan tai rikki. Eteläpohjalainen toteamus ”hyvään pyritähän mutta priimaa tuloo” ei siten ainakaan näiltä osin päde minuun. Toivottavasti muu käytökseni kuitenkin on kelvollista ja toiset huomioivaa.
Kiitos ja anteeksi ovat vakiosanojani. Niitä tuskin voi käyttää liikaa. Esimerkiksi liikenteessä syntyy usein tilanteita, joissa ei juuri muuta tarvitakaan.
Liikennevalottoman suojatien yli pääsevän jalankulkijan kädenheilautus pysähtyneen auton kuljettajalle tuntuu mukavalta, vaikkei ylittäjän niin tarvitsisikaan tehdä: autoilijahan on vain toiminut sääntöjen mukaisesti.
Toisaalta, kun olen epähuomioissa parkkihallissa alkanut pakata ostoksiani vieraaseen autoon, ennen kuin olen tajunnut sen sisällä muuta perhettään odottavien isän ja vauvan ihmettelevät katseet, en kerta kaikkiaan ole kyennyt sanomaan muuta kuin ”anteeksi” ja poistumaan sen enempää selittelemättä paikalta.
Politiikka
Hyväksi tavaksi on vakiintunut myös muun muassa se, ettei politiikassa saisi valehdella. Tuota v-sanaa ei myöskään saisi käyttää eri mieltä olevan keskustelukumppanin puheista.
Välillä – ja erityisesti vaalien alla – populismi voi kuitenkin viedä voiton. Eri ideologioiden olemassaolo on hienoa ja tärkeää, mutta faktojen kiistäminen ja vääristely silloin, kun ne eivät sovi omaan arvomaailmaan, on tuomittavaa ja vaarallista. Faktat eivät ole mielipidekysymyksiä.
Politiikka on vallankäyttöä. Vallankäytöstä on kyse myös esimerkiksi palkitsemisessa. Miten yhteiskunnassamme esimerkiksi palkitaan hyvätapaisia nuoria? Huomioidaanhan heidätkin? On tärkeää panostaa myös niihin, jotka hoitavat velvollisuutensa, eikä keskittyä ainoastaan ”vaikeisiin tapauksiin”.
Kapteeniksi kannattaa valita esimerkillisesti käyttäytyvä pelaaja, joka pystyy huolehtimaan sekä omista että osin myös muiden asioista. Pelin päätteeksi jaettava palkinto kuuluu yksilölle, joka on antanut kaikkensa ja toiminut joukkueen hyväksi – ei sille, joka on pelleillyt.
Saman soisi pätevän myös politiikkaan: vaaleissa olisi syytä palkita vastuunkantajia, ei vastuuttomasti huutelevia.