Kotikaupunkimme uusi urheilugaala, joka järjestettiin 17. helmikuuta, valaisi urheilukentän. Moni hämmentyi, kuinka häikäiseviä tähtiä ja persoonia meillä on. Palkinnon saajatkin hämmentyivät ja olivat kiitollisia saamastaan tunnustuksesta. Valinnat olivat erittäin osuvia.
Oma suosikkini oli ja tulee vuoden kuluttuakin olemaan vuoden nuori urheilija. Vapaa-aikalautakunta oli täsmälleen tehtävän tasalla. Palkinto kohdistui itseoikeutetusti seiväshyppääjä Urho Kujansuulle. Urho näytti heti, että oikein meni ja kuittasi samana viikonloppuna SM-hallimestaruuden Jyväskylässä yleisessä sarjassa.
Sain tilaisuuden keskustella Urhon ja hänen valmentaja-isänsä kanssa gaalaillassa. Minuun teki suuren vaikutuksen se mainio dynamiikka, joka urheilijan ja hänen valmentaja-isänsä välillä vallitsi. Samoin teki vaikutuksen tarina hyppääjäksi kasvamisesta ja urheilijan kiitollinen suhtautuminen saamaansa tukeen. Kuulemma nuorukaisella on kestävyysjuoksuakin taustalla, mikä näin varttuneempaa kuntomatkajuoksijaa innosti kovasti. Unenomaisen hetken tunsin olevani seiväshyppääjä itsekin.
Vasta gaalassa oivalsin, kuinka merkittävän panoksen Ylöjärven Taekwondo-seura tekee erityistä tukea tarvitsevien nuorten liikunnan suhteen. Kaupunki osoitti arvostusta. Ne ryhmät ovat ylitsepursuavasti täynnä. Seuran omat nuoret osallistuvat avustajina harjoituksissa ja oppivat merkityksellisiä asioista. Osallistumaan mahtuneet tuntevat läheistensä kanssa suurta kiitollisuutta seuraa ja sen valmentajia kohtaan. Työn tuottama onnellisuus tuntuu varmasti syvällä tekijöiden sydämessä. Kaikki erityisurheilijat eivät mitenkään mahdu taekwondosaliin. Vastaavan kaltaiseen urheilutyöhön on taatusti potentiaalia muissakin seuroissa. Taekwondokat varmasti ystävällisesti perehdyttävät asiaan.
Kotikaupunkimme seurat tekevät liikunta- ja kasvatustyötä, joka tähtää elämän mittaiseen hyvinvointiin. Sen matkan varrelle sopii niin huipulle tähtäävä kuin harrastetoimintakin. Molempia tarvitaan. Valmentajat opettavat ja valmentavat urheilijaa ajallisesti tuntikausia enemmän kuin esimerkiksi yläkoulun aineenopettaja oppilasta vuositasolla. Syntyy pitkäaikaisia kasvatus- ja kumppanuussuhteita, jotka kannattelevat kasvussa ja arjessa.
Lähes kaikissa ryhmissä on joku, jolle valmentaja on juuri se aikuinen, jota ilman ei ehkä pärjäisi. Vastuu on suuri mutta antoisa. Vaikka tässä tuli nyt mainittua vain kaksi gaalapalkituista, samaa merkittävyyttä ja vastaavia tarinoita löytyy läpi urheilukentän kotikaupungistamme. Myönteisiä asioita kannattaa korostaa aina, kun siihen on tilaisuus.
Urheiluseurat ovat keskeinen osa kotikaupunkimme kulttuuriselkärankaa. Pysyvyydellään ne pitävät yllä niitä arvoja, joita tulevaisuuden muuttuvassa kuntaympäristössä tarvitaan. Tärkeimmät niistä ovat ystävyys, yritteliäisyys ja auttamisen halu.
Urheiluväen fraasit ”auttaa kaveria”, ”auttaa joukkuetta”, ”yrittää parhaansa” eivät ole tuulesta temmattuja. Kotikaupunkimme vanhimmat urheiluseurat ovat olleet edistämässä hyvinvoinnin arvoja jo viime vuosisadan alusta. Moni suuri muutos mahtuu tälle ajanjaksolle. Seurat ovat muuttuneet ja kehittyneet jäsentensä myötä, ja uusiakin seuroja perustetaan.
Tänään näemme kuntauudistuksen seuraavaksi suureksi muutokseksi. Muutos on ainakin urheiluseuroille myönteinen. Seurojen ja järjestöjen arvo tullaan näkemään aivan uudella tasolla. Kotikaupunkimme ei tule ilman seuroja toimeen, mikäli se haluaa olla innostavan elinvoimaisuuden tiellä.
Viimeistään kuntauudistuksen myötä kaikille kirkastuu, että seuroilla ja järjestöillä on valtava merkitys sairauksien ja syrjäytymisen ennaltaehkäisevässä työssä. Kaikki tämä tuotetaan vapaaehtoisvoimin. Seurojen on edelleen kehityttävä ajan hengessä. Auttamishaluisille on luotava nykyiseen elämän rytmiin sopivia mahdollisuuksia osallistua.
Ennustan, että kotikaupunkimme kääntää seuroille kohdistettavan tukipolitiikkansa kasvusuuntaan. Seuratukien kasvattamista ja investointeja liikkumisen edistämiseksi ei tulla kokemaan poliittisesti kiistanalaisena, sillä ne opitaan laskemaan tuottavina investointeja. Investoinnit tuottavat kuntataloudelle huomattavaa terveystaloudellista katetta. Sitä tarvitaan, jotta elinvoimaa voidaan kehittää edelleen.
Ovatkohan muuten ylöjärveläiset yritykset bonganneet, minkälaisia urheilun ja liikunnan tähtiä kotikaupungistamme löytyy?
Rimanylittäjän ja puutavarakauppiaan väliltä tai vaikka rautakauppiaan ja painonnostajan välillä voisi löytyä hyvin rimmaavaa synergiaa. Kevään korvalla on hyvä aika kysellä yhteistyömahdollisuuksien perään. Sesonki painaa päälle sekä kaupassa että sportissa.
TIMO HALTTULA
Seuraparlamentin ja Ryhdin puheenjohtaja,
Vihreät (sit.)
