”Hyvärreilast palvattua siallihaa”

Eipä eloisasti Viljakkalan murretta lasketellut Johanna Mattila voinut viitisenkymmentä vuotta sitten arvata, että itsenäisen Suomen satavuotisjuhlavuonna ryhdytään EU-direktiiveillä rääpimään supisuomalaista perinneherkkua – saunapalvia.
+++++
”Ku jouluks sika tapettiin ni aina palvattiin kyljet. Ja sitten näin suvella on komee ottaas siittä ku – evään kanskim mentiin tyähön – sitä palvattua siallihaa, ja pöytään tualam muutonkin ni kyllä on komeeta, ku se hyvärreilast on.”
+++++
Maailman isoja uutisia katsotaan näinä aikoina hiukset pystyssä kuin teatterissa, missä trumpetinsoittaja avaa näytöksen joka päivä eri fanfaarilla. Mieleen juolahtaa kirjailija Herman Hessen lausahdus ”maaginen teatteri – vain hulluille”.
Mutta kun tullaan oman tuvan nurkille hillumaan ja heristelemään sormea satojen vuosien perinteeseen pohjautuvalle, ikonisen aseman saaneelle savusaunapalville, suomalainen nousee vastarintaan kuin karhu talvipesästään.
Jos suomalaiset virkamiehet istuvat tumput suorina, savusaunassa palvatun lihan tarina päättyy syksyllä, jolloin EU:n tiukentuvat rajat syöpävaarallisille PAH-yhdisteille tulevat voimaan.
+++++
Veden kielelle herauttavaa perinnepalvia savustaa Suomessa ikiaikaisella reseptillä kolmisensataa yrittäjää, joiden on ilman poikkeuslupia pantava lappu luukulle. Teollisessa tuotannossa niin kutsuttua saunapalvia pystytään valmistamaan sallituissa rajoissa.
Arvelen, että saunapalvikohun isoimmat loiskeet laantuvat vähän samaan tapaan kuin laantui taannoinen kärhämä ikiaikaisen hautatervan valmistuksesta ja käytöstä.
Uutinen lanseerattiin Suomessa aika sokeeraavasti. Vähälle huomiolle jäi sivulause, että EU sallii perinnetoiminnan jatkumisen, jos suomalaiset virkamiehet tätä poikkeuslupaa hakevat.
+++++
Neliviikkoisen kiertokoulun pohjalta elämässään eteenpäin ponnistanut, vuonna 1882 syntynyt Johanna Mattila kuvaa Viljakkalan murrekirjassa Härkin talon sianlihojen palvausrituaalia.
Savusauna lämmitettiin ensin katajilla, jolloin saatiin kiukaan päälle vartaisiin asetetuille lihoille aromikkaat alkusavut. Lihojen alle asetettiin rautalaatikot, joihin suolavesi ja rasva tippuivat.
”Sittep pantiil leppäsiä puita saunam pesään. Semmonen kuari tuli siihem (liha) päähän, ettei siältä päässyt rasvat tippuun. Kiuas jo melkeim punotti. Sitte heitettiin kauheestil löylyä, ja kaikki ovek kiinnij ja…
Sillä lailla se tehtiij ja kyllä oli hyvää! Toisep piti viä sittek ku ne näin aamupäivällä vei ne saunaan, ni toiseen aamuun, että oli sitte yänkis siä kuumasa saunas viä. Niin sitten ne oli varmastik kypsiä.”