Suomalaisen musiikin ja runojen yhdistelmä vie väkeviin tunnelmiin mutta näyttää valon.
Upea luonto, vaihtuvat vuodenajat, usko ja arki, synkät tunnelmat, mutta myös valo ja toivo. Niistä on suomalaisuus tehty.
Niin ainakin Suomi 100 vuotta sanoin ja sävelin -konsertissa, joka kuullaan sunnuntaina Kurun kirkossa. Kansallisoopperan tenori Juha Moisio ja urkuri Iina Katila esittävät silloin suomalaista musiikkia: muun muassa Kuulaa, Sibeliusta ja Merikantoa. Kyseessä on samalla yhteisvastuukonsertti.
Musiikin lomassa parkanolainen Aila Järvirova tulkitsee rakastettujen suomalaisrunoilijoiden tekstejä. Kysytäänpä Järvirovalta, miten konsertti heijastelee Suomea ja suomalaisuutta.
– En tiedä konsertin musiikkikappaleita aivan tarkalleen, joten voi puhua vain omasta osuudestani. Lausumieni tekstien ydin on selvä: vaikka meillä on murheita ja synkkiäkin mietteitä, voimme luottaa siihen, että asiat järjestyvät. Kevät koittaa, ja valo voittaa. Meitä ei jätetä, Aila Järvirova miettii.
Hän lausuu sunnuntaina muun muassa Pia Perkiön, Eino Leinon, Aaro Hellaakosken ja Mika Waltarin tekstejä. Osa on konkarilausujalle tuttuja, osa uudempia tuttavuuksia.
– Niin runoissa kuin konsertin musiikkikappaleissa luonto on vahvasti läsnä. Ehkä nämä meidän neljä vuodenaikaamme inspiroivat niin vahvasti. Ympäristömme elää koko ajan. Jos oikein tarkkaan katsoo luonnon yksityiskohtia, mikään päivä ei ole samanlainen. Luulen, että luontomme moninaisuus puhuttelee suomalaisia.
Niin se taisi puhutella aikoinaan myös Eino Leinoa, joka sanaili runon Se herra, jota ma palvelen. Tekstissä mies lähtee metsään hiihtämään ja kohtaa luonnon herran.
Comments are closed.