Hevostytön tarina jatkuu

Aurinko paistaa pitkille pelloille. 19-vuotias tammavanhus jolkottelee aitauksessaan ja viettää eläkepäiviä. Näissä maisemissa esteratsastaja Anna-Julia Kontio on viettänyt talvensa. Syksyllä uransa päättymisestä ilmoittanut tähtiurheilija on saanut kasvoilleen taas ilon – ja paluu häämöttää.

Esteratsastaja Anna-Julia Kontio on ollut pienestä pitäen hevoshullu. Kotitilallaan Ylöjärvellä hän on ottanut ensi askeleensa ammattiratsastajan vaativalle uralle. – Ratsastin oikeastaan aina, kun siihen oli mahdollisuus. Koulupäivien jälkeen en mennyt samoihin rientoihin kuin kaverit, vaan viihdyin hevosten seurassa, paluuta puuhaava tähti kertoo hymyillen.

Kaikella on tarkoituksensa. Tähän viisauteen uskoo moni – myös Anna-Julia Kontio.
Viime lokakuussa Kontion koko elämä heitti kuperkeikan. Lupaavasti edennyt kansainvälinen esteratsastusura tyssäsi kuin seinään, kun naisen parisuhde sveitsiläiseen kollegaan Martin Fuchsiin päättyi.
Hetkessä Kontio menetti sekä työpaikkansa että hevosensa. Edessä oli paluu Suomeen, Ylöjärvelle.
Lapsuuden maisemissa tulevaisuus alkoi hiljalleen kirkastua.
– Otin rauhallisesti ja annoin itselleni aikaa. Elin päivän kerrallaan, Kontio kertoo.
– Olin perheen parissa, näin vanhoja ystäviä ja kävin koirien kanssa lenkillä. Hiljalleen aloin pitää valmennuksia ja nousin välillä satulaankin, hän jatkaa.
Tammikuussa Kontion sisällä alkoi taas palaa. Sama kipinä, joka oli saanut hänet ratsaille jo pikkutyttönä, oli jälleen syttymässä.
Suomen paras esteratsastaja oli valmis palaamaan.
– Mietin muitakin uramahdollisuuksia, mutta ei minulla oikeasti tainnut olla vaihtoehtoja. Miksi tekisin jotain muuta kuin sitä, mitä rakastan?

Kisoihin jo maaliskuussa

Helmikuun alussa tiedotettiin, että Kontion ura saa uuden alun Saksassa. Mahdollisuuden paluuseen tarjosi Jochen Schererin kilpa- ja myyntitalli J.S. Sportpferde.
Ylöjärveläisen ratsastustyyliin tykästyneellä Schererillä on tallissaan 25 huippuluokan hevosta. Niistä Kontio saa treenautettavakseen kuusi tai seitsemän.
– Odotan tulevaa hyvillä mielin, haastatteluhetkellä muuttoon valmistautuva Kontio toteaa tyytyväisenä.
– Vaikka kyseessä on talli, joka myy hevosia, sillä on myös vahvoja urheilullisia tavoitteita. Se on minulle tärkeää, koska haluan edelleen kehittyä, hän painottaa.
Aiemmilla ratsuillaan Fardonilla ja Pacific des Essartsilla Kontio nousi huimalla vauhdilla kohti maailman terävintä kärkeä. Pitkäjänteisen työn tuloksena ylöjärveläinen alkoi jo vakiinnuttaa paikkaansa kivikovien maailmancup-osakilpailujen kärkikahinoissa.
Nyt menestys on rakennettava uudelleen. Alusta alkaen.
– Hevosen ja ratsastajan suhde on erityinen. Ajatusten pitää käydä yksiin, jotta isoissa kisoissa voi pärjätä, Kontio kuvailee.
– Esteradalla tulee eteen yllättäviä tilanteita, joista kaikkiin pitää olla varautunut. Vaatii valtavasti treeniä, että yhteistyö toimii saumattomasti. Uuden hevosen kanssa sinuiksi pääseminen ottaa aina aikansa, hän jatkaa.
Näillä näkymin Kontio nähdään seuraavan kerran kilpailemassa maaliskuussa Italian Arezzossa. Aikataulu kisaan valmistautumiseen on tiukka, mutta ei mahdoton.
Kovana harjoittelijana tunnettu Kontio on valmis tekemään töitä vaikka kellon ympäri.
– Olen tottunut siihen, että päiväni alkavat puoli kahdeksalta aamulla ja jatkuvat iltaan. Ratsastus on minulle intohimo – niin kuin sen pitää ollakin, jos tällä tasolla aikoo pärjätä, hän toteaa.

Tähtäimessä uusi nousu

Kun tämä juttu ilmestyy, Anna-Julia Kontio on nousemassa lentokoneeseen. Uusi, Ylöjärveäkin pienempi kotikunta Neunkirchen-Seelscheid odottaa kahta uutta asukastaan.
Ratsastajan lisäksi läntiseen Saksaan muuttaa yorkshirenterrieri Willow.
– Vähän kyllä jännittää, mutta vain positiivisesti. Odotan innolla, että pääsen tutustumaan uusiin hevosiin, Kontio sanoo silminnähden iloisena.
– Työt alkavat heti torstaina 16. helmikuuta. Pikku hiljaa tavoitteenani on nousta taas maailmanlistalla sadan parhaan joukkoon, hän lisää tyynen rauhallisesti.
Tämän vuoden EM-kisat järjestetään Ruotsin Göteborgissa elokuun lopulla. Vielä tuolloin Kontio ei usko olevansa kilpailemassa voitoista, mutta ensi vuoden MM-kisoissa tilanne voi olla hänen mukaansa jo toinen.
Päämäärätietoisen urheilijan katse on suunnattu vahvasti tulevaisuuteen.
– En kadu urallani mitään. Koska elämää ei voi ennustaa, mietin menneitä vain hyvällä, hän sanoo hymyillen.