Ylöjärvi liittyy itsenäisen Suomen historian alkuaskeliin saumattomasti. Pitäjän ”suuri poika”, professori J. J. Mikkola lähetettiin hakemaan Bulgarian ja Turkin hallitsijoilta tunnustusta juuri itsenäiseksi julistautuneelle kansakunnalle.
+++++
Tammikuu toi vähän valoa vuoden 1917 joulukuun alun pimeinä päivinä eduskunnassa porvariäänin 108–88 hyväksyttyyn Suomen itsenäisyysjulistukseen, jolta puuttui kansainvälinen tuki. Tunnustusta lähdettiin hakemaan heti, mutta muiden muassa Suomen ratkaisua alusta saakka sympatiseerannut Ruotsi päätti katsoa kuitenkin ensin, miten Venäjä korttinsa pelaa.
Itsenäisyysjulistuksen senaatissa pöytään nuijinut, Siperian karkotuksissa karaistunut laillisuusmies Pehr Evind Svinhufvud pääsi kuittaamaan menneet, kun bolsevikkijohtaja V. I. Lenin puristi Pietariin saapuneen ”Ukko-Pekan” kättä uuden vuoden taitteessa Suomen itsenäisyyden tunnustamisen merkiksi.
+++++
Venäjän jälkeen tukea sateli kuin liukuhihnalta, kun Ruotsi, Ranska ja Saksa tunnustivat virallisesti Suomen itsenäisyyden.
Unkarissa sukulaiskansan pääministeri kohotti maljan ja huudahti suomalaiselle valtuuskunnalle: ”Vivat, crescat, floreat!” eli ”Eläköön, kasvakoon ja kukoistakoon!”
+++++
Helmikuussa Bulgarian Sofiaan ja Turkin Konstantinopoliin lähetetyn valtuuskunnan muodostivat professorit Jalo Kalima ja Jooseppi Julius Mikkola.
Kielitieteilijä J. J. Mikkola pakkasi kapsäkkinsä pitkälle matkalle. Ensin Tornion kautta junalla Tukholmaan. Berliinissä odoteltiin viikon verran, ja siitä matka jatkui.
Mikkola kuvaili myöhemmin, miten Turkin sulttaani otti suomalaisvieraat vastaan Konstantinopolissa.
Hotellin edessä odottivat koko ajan vaunut, joiden eteen oli valjastettu kaksi mustaa arabialaishevosta. Hovin seremoniamestari Fuad-bei esitteli kaupungin nähtävyyksiä: vieraat vietiin muiden muassa retkelle Bosporinsalmelle.
Muutaman päivän kuluttua 80-vuotias sulttaani Muhammed V otti vastaan valtuuskunnan ja tunnusti Suomen itsenäisyyden.
”Meitä kohdeltiin kuin rakkaina sukulaisina”, Mikkola kirjoitti.
+++++
Ennen professorien Bulgarian, ja Turkin-matkaa Suomen Kansallisteatterissa järjestettiin 13. tammikuuta suuri itsenäisyysjuhla, jossa kunnioitettiin ensimmäisenä tunnustuksen antaneita maita.
Yhtenä juhlapuhujana oli Mikkolan puoliso, kirjailija Maila Talvio, joka vetosi kansan yhtenäisyyden puolesta Friedrich Schillerin näytelmän kuolevaa ritaria mukaellen: ”Seid einig, einig, einig.” Seistä yhdessä, tehdä sovinto.
Vetoomukset eivät auttaneet kuilun partaalla horjunutta Suomea, joka ajautui jo parin viikon kuluttua taistelemaan verisesti nuoresta vapaudestaan.
Jorma Marttala
Kommentointi on suljettu.