Muutoksia on paljon. Kaikki muuttuu. Ainako pitää muuttua?
Varmasti ajan myötä tapahtuu muutosta.
Vuodenajat osoittavat muutoksen voiman, eikä sen edessä ihminen voi kuin sopeutua.
Muuttuvat laulut vuosien mennen.
Aika pois paljonkin vie.
Muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan?
Maisemalla on merkitystä heille, jotka ovat kasvaneet siinä. Aina ei huomaa kulkevansa keskellä historiaa. Jääkauden jälkeisen Yoldiameren rantaa löytyy Teivaalanharjulta ja Ylöjärvenharjulta. Jään sulaessa 11 600 vuotta sitten myös maa nousi. Harjumme ja järvien rannat olivat asutukselle ja kulttuurin syntymiselle suotuisaa aluetta.
Nykyisen Keijärven rannoilla on asuttu jo kivikaudella. Järven itärannalta on löydetty kivikautiseen asuinpaikkaan viittaavia löytöjä ja länsirannalta irtolöytöjä. Pysyvän asutuksen merkit alkavat Ylöjärvellä rautakaudelta. Mikkolan tilan mailta, eli Soppeenmäestä, on paikallistettu rautakautinen kalmisto, joka ajoittuu viikinki- ja ristiretkiaikaan.
Ihmiset liikkuivat harjun laella vanhaa kulkuväylää, mahtaako se sijaita nykyisillä maillaan? Nykyiset kadut Mikkolantie ja Soppeentie noudattavat satoja vuosia vanhaa tienpohjaa, Kyröntietä.
Ylöjärven kuntakeskustan Mikkolantien-Soppeentien ja Mastontien-Kuruntien risteys on vanha. Vain rakennettu ympäristö sen ympärillä on muuttunut. Soppeenmäen kaupalliset palvelut ovat keskittyneet alueelle 1890-luvulta alkaen. Nykyään kiertoliittymäksi rakennettu risteys tunnettiin Voiman risteyksenä paikalla sijainneen Osuusliike Voiman mukaan.
Soppeenmäen asutuskeskittymä kasvoi voimakkaasti 1900-luvun alkuvuosikymmeninä ja siitä muodostui kirkonkylää tiiviimpi ja laajempi keskittymä. Ylöjärven kunta myi alueelta tontteja ja sieltä lahjoitettiin rakennuspaikkoja sotien jälkeen. 1950-luvun valokuvassa Ylöjärven kuntakeskustaa vallitsevat pellot ja Mikkolan vieressä on metsää.
Soppeenmäen kiertävä uusi Vaasantie valmistui 1950-luvulla. Tämä ratkaisu oli keskeinen siinä, että taajamamme Soppeenmäki ja kirkonseutu erkanivat toisistaan. Kun lähelle vielä 1960- ja 1970-luvun vaihteessa nousi Tampere-Seinäjoki rautatie, oli kuntakehityksen keskiössä tärkeä tie ja rata. Niiden osalta ei kaavoituksella ole vieläkään ratkaistu ”hajanaisen” kuntakeskustan ongelmaa.
A-insinöörit teki Ylöjärven kaupungin tilauksesta vuoden 2011 elokuussa selvityksen kuntamme historiallisen ajan maisemasta ja rakennetusta kulttuuriympäristöstä. He ehdottivat kaupunkikuvan kehitystä siten, että ylöjärveläiseen kulttuurimaisemaan olennaisesti kuuluvien Ylöjärvenharjun ja Keijärven näkyminen kaupunkikuvassa säilyisi ja paranisi. Ainakaan Aron rakentaminen ei vastaa tähän huutoon.
Näkymä Mikkolasta Keijärvelle arvioitiin tärkeäksi Ylöjärven kulttuuriympäristöohjelmassa vuonna 2004. Onko kulttuurimaisemamme jäänyt kehityksen jalkoihin, sillä arvokkaiksi rakennuskohteiksi määritellyt alueet tai rakennukset eivät suinkaan nauti suojaa?
Soppeenmäen rintamamiestalot muodostavat uhatun kokonaisuuden, Mikkolan kattorakenteet rapistuvat, Raittiusseuran talo Saurio saatetaan myydä, Ylöjärven työväentalo on purettu ja niin edelleen.
Jos olisin muutaman vuoden ollut ulkomailla ja palaisin Suomeen, mitä näkisin? Muutosta?
Mitä tekisin, kun en löytäisi paikallista Ylöjärven postia kohdaltaan ja menisin Tampereen pääpostille vain huomatakseni, että tilalla on pelkkä monttu, eikä havaintoakaan postista?
”KVG”, sanoo moni.
Verkosta haetaan monenlaista tietoa käytännön asioinnista tai vastauksia omiin kysymyksiin. Erilaisissa netin verkostoissa asioita voi ihmetellä yhdessä toisten kanssa kollektiivina.
Minusta ”EVVK” on kiinnostava ilmaus, ja tulisiko huolestua? Mikä kiinnostaa?
Kulttuuri ja paikkakunnan historia tarjoavat ihmiselle mahdollisuuksia osallisuudesta sekä kokemuksen yhteenkuuluvuudesta yhteisöihin ja ympäristöihin. Meille omintakeinen voi näkyä maiseman rakentumisessa taajamissa. Kulttuurimaisemat tulisi huomioida vakavasti kaavoituksessa, ja vanhoista rakennuksista on pidettävä huolta, tyhjenevät tilat on saatettava yhteisöiden käyttöön.
Minna Sorsa
