Kaupunginvaltuuston talousarviokokouksessa käsiteltiin viime viikolla kaupungin ensi vuoden budjettia. Ennalta tiesimme, että kaupunginjohtaja esittäisi 600 000 euron leikkauksia sivistysosastolle ja että tämä kohdistuisi lähinnä koulujen tuntikehykseen eli ryhmäkokoihin.
Tuntikehys osaltaan määrittää sen, minkä laatuista opetusta lapsillemme voidaan tarjota. Opetussuunnitelma määrittää opetustuntien minimimäärän eri vuosiluokille, eli jos tuntikehys on kovin pieni, on oppilaat laitettava suurempiin opetusryhmiin, jotta lakisääteinen opetus voidaan taata. Lisäksi tuntikehyksestä pitäisi pystyä tarjoamaan myös erityisopetus, tukiopetus sekä oppilashuollolliset palvelut, joiden tarkkaa tarvetta on mahdotonta ennalta arvioida. Kun leikataan tuntikehystä, leikataan tätä kokonaisuutta. Tuntikehys ei ole sama kuin hallinto – se on osa laatua. Tätä valtuustosalissa ei maanantaina haluttu ymmärtää.
Ylöjärven kaupunki on saanut aikaisemmin valtionavustusta ryhmäkokojen pienentämiseen. Tämä raha on otettu kiitollisuudella vastaan, koska pienten ryhmien edut on kiistattomasti osoitettu tutkimuksin. Nyt kun valtion rahaa ei tähän tarkoitukseen enää ole saatavana, keskustelu on kääntynyt toiseen suuntaan – ryhmäkoolla ei enää katsotakaan olevan yhteyttä opetuksen laatuun. Tällainen ristiriita hämmentää. Lisäksi harmittaa, että veroeuromme menevät tältä osin hukkaan. On tehty turhaa työtä. Valtion olisi pitänyt asettaa aikanaan ryhmäkokojen pienentämiseen avustusta saaneille kunnille sanktio, mikäli ne esimerkiksi viiden vuoden sisällä avustusta saatuaan suurentavat ryhmäkokoja.
Sivistyslautakunta oli aiemmin syksyllä kokouksissaan käsitellyt leikkauksia. Lopulta se ilmaisi vahvan mielipiteensä leikkauksia vastaan äänin 7–1. Hallitus kuitenkin tyrmäsi asiantuntijalautakunnan ehdotuksen äänin 8–2 yhden äänestäessä tyhjää.
Aiemmin syksyllä esitin kaupunginjohtajalle kysymyksen, miten leikkaukset voitaisiin tässä tilanteessa vielä estää. Sain vastauksen, että tämä on valtuutettujen arvokeskustelun paikka. Mitä sitten tapahtui? Hallitus päätti, että asiasta ei tarvitse keskustella vaan sivistyslautakunnan esitys hylätään.
Valtuustosalissa käytiin viime viikon maanantaina keskustelua leikkauksista miltei kolme tuntia. Sen aikana minulle hahmottui, miten vähän ihmiset tietävät nykypäivän koulumaailmasta. Räikeimmissä kommenteissa ehdotettiin jopa, että digi-aikana yksi opettaja voisi opettaa kahta luokkaa yhtä aikaa. On huolestuttavaa, että kaupungin hallitustasolla on näin epärealistinen kuva nykypäivän koulumaailmasta.
Olen sivistyslautakunnan jäsenenä saanut neljä viime vuotta seurata hyvin läheltä koulujemme toimintaa ja arkea. Lautakunnan kokousten lisäksi olen osallistunut opetustunneille, opettajien kokouksiin sekä erilaisiin palavereihin. Lisäksi äitinä olen osallistunut useisiin vanhempainiltoihin sekä keskusteluihin muiden vanhempien kanssa. Vaikka en ole opettaja, ymmärrän mielestäni nykypäivän koulumaailmaa erittäin hyvin.
Mielestäni sivistysosastolle esitetty leikkaus oli kohtuuton ja uhkaa kasvavan kaupunkimme tulevaisuutta. Suomen talouden tulevaisuus nojaa vahvasti uusien innovaatioiden varaan. Sivistys luo mahdollisuuden innovaatioiden synnylle. Sijoittamalla lastemme koulutukseen nyt, voisimme saada rahamme takaisin veroeuroina 10–20 vuoden kuluttua moninkertaisesti.
Talousarviota ohjaava raami vuodelle 2017 on tehty viime keväänä ja karkeasti ilmaisten tässä on pohjatietona käytetty copy-paste -periaateella tämän vuoden budjettia sekä edellisen vuoden tilinpäätöstä. Kasvavassa kaupungissa kuitenkin myös oppilasmäärät kasvavat ja siksi on väistämättä vuosi vuodelta kasvatettava myös sivistyksen budjettia tuntikehyksen osalta samassa suhteessa – copy-paste ei toimi kasvavassa kaupungissa. Lisäksi uuden opetussuunnitelman käyttöönotto tuo lisähaasteita kouluille. Tämäkin olisi pitänyt huomioida suunnittelussa.
Valtuusto äänesti lopulta leikkauksista: 31 kannatti leikkauksia, 19 vastusti ja 1 äänesti tyhjää.
Ymmärrän, että kaupungin talous on pidettävä tasapainossa – se on meidän kaikkien etu. Ymmärrän myös, että veronkorotus on viimeinen keino peittää kasvavat kustannukset. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, että kaupunkimme lapset ja nuoret laitetaan maksamaan tämä lasku. On myös outoa, että hallintokuntien välillä ei voida rahaa liikuttaa. Tuskin kovin moni ylöjärveläinen ilahtuu esimerkiksi siitä, että veroeurojamme budjetoitiin ensi vuodelle 600 000 euron edestä Kolmenkulman kevyen liikenteen väylään. Alueella kun ei edes vielä ole toimintaa.
Tämä päätös harmittaa minua sekä opettajien että oppilaiden puolesta kovasti. Olisin suonut opettajille työrauhan uuden opetussuunnitelman toteuttamista varten. Valtuuston päätös kuitenkin siirtää opettajien ajatukset väkisin tuleviin muutoksiin ja niistä selviämiseen. Oppilaiden kohdalla tämä päätös tarkoittaa sitä, että ensi syksynä myös he joutuvat muutoksen eteen: ryhmäkokojen suurentaminen kun käytännössä tarkoittaa jo olemassa olevien luokkien hajottamista ja opettajavaihdoksia.
LEENA TÖRMÄLÄ
Kaupunginvaltuutettu
Sivistyslautakunnan jäsen
Kaupunginhallituksen varajäsen
Keskusta
