Suomen kansantalouden kasvu huutaa kipeästi vientiä vetoavukseen. Aika ajoin on hyvä muistuttaa maamme tosiasioista. Suomen viennistä valtaosa syntyy Uudenmaan ulkopuolella. Lukema lähentelee 70:tä prosenttia. Suomalainen keskustelukulttuuri vain on erittäin suppea.
Aluepolitiikasta jos keskustelee jotain, niin välittömästi on leima otsassa. Henkilön täytyy varmasti olla poliittiselta ideologialtaan Suomen Keskustan jäsen. Jos keskustalaiset ovat tässä maassa ainoita, joita vienti kiinnostaa, niin kunnia heille.
Pakko tässä yhteydessä muistella keskustelua Suomen mahdollisesta liittymisestä rahaliittoon ja euron käytöstä. Asiaa varten nimitettiin tietysti asiantuntijaryhmä. Sen ensimmäisessä julkisessa puheenvuorossa todettiin, että seuraavan kerran aiottiin keskustella julkisesti puolen vuoden kuluttua. Työryhmä on mainio tapa hillitä kriittisiä puheenvuoroja. Käytäväpuheissa pienet lapset estivät vaihtoehtoisten mielipiteiden nousun. Nyt sitten pohditaan, voiko eurosta erota ja millä kustannuksilla. Norja, Ruotsi ja Tanska tekivät valuuttansa suhteen erilaisen ratkaisun.
Se on ihan oman tekstinsä arvoinen aihe, miten tuki hyödyttää yhteiskuntia. Sarjassa ovat vaikkapa asumistuet ja yritystuet. Jälkimmäinen tukimuoto on tuoreeltaan tyrmätty uuden nobelistimme suusta. Poliitikot kuuntelevat asiantuntijoita vähintään valikoivalla korvalla.
Valtiosihteeri Raimo Sailas on sanonut yritystukien leikkaamisesta hieman sarkastisesti. Silloin tällöin on ollut sitä poliittista intoa niiden supistamiseen. Jostain kumman syystä tarkempien yksityiskohtien perkaaminen hillitsee sitä intoa.
Joskus haitallisten tukien merkityksen näkee otsallaan. Hake ja kummallista kyllä myös venäläinen hake saavat veronmaksajien tukea. Suomalaisesta puusta muodostunut kuori ja puru sahojen pihalla ei ole tukikelpoista. Kasat sen kuin kasvavat sahalaitosten pihoissa. Huono tuki yksinkertaisesti vääristää markkinoita.
Suomessa asetellaan kaupunkeja ja maaseutua samoin kuin Uuttamaata ja muuta maata turhaan vastakkain. Hyväksyttävä toimintamalli on seuraava. Kokeillaan muutaman vuoden ajan suoraan vientiin tähtäävää tukipolitiikkaa. Siinä ei esimerkiksi ranskalainen niin helposti pääse valittamaan tukien vääristävästä vaikutuksesta. Eikä myöskään synny tärkeille kotimarkkinoillemme epäterveitä kilpailutilanteita. Erityisesti kriisipaketeilla voi olla huonoja seurauksia.
Aina silloin tällöin joku onnistuu. Ja kun kerran vientiyritys todennäköisesti sijaitsee muualla kuin pääkaupunkiseudulla, niin silloin menestys leviää yrityksen lähialueille taloudellisesti terveellä tavalla. Hyvät käytänteet tehostavat toisiaan. Samoin tekevät huonot. Kumman valitsemme?
marko@markotaipale.fi
