Euroopan unionin eteläisimmän kolkan, pienen saarivaltion Maltan vesille ilmestyy syksyisin sinivihreälle välkehtivä, v-pyrstöinen, vatsapuolelta kullankiiltoinen vaelluskala lampuki.
Jos Suomessa lohi ja kuha kuuluvat arvokalojen aateliin, Maltalla tätä edustaa ehdottomasti kansalliskala lampuki (pikkudelfiini), joka ei ole mitään sukua delfiinille.
Kalan arvostuksesta kertoo, että kaukaa historiasta Rooman vallan ajoilta saakka tunnettu lampuki lyötiin Maltalla kymmenen sentin kolikkoon ennen euron käyttöönottoa.
+++++
Maltan vesille vaeltavat, noin kilon painoiset lampukit kutevat Niilin suistossa, mistä ne lähtevät pitkälle vaellukselle kohti länttä. Maltan jälkeen nopealiikkeiset lampukit ohittavat Gibraltarin ja suunnistavat Atlantin valtamerelle.
Onnekkaimmat päätyvät ahmimaan Pohjois-Atlantille Sargassomeren levälauttojen planktonia, jolloin ne kohtaavat dolfiineita, puolitoistametrisiä lajitovereitaan.
Uimista pikkudolfiinilla riittää mutta ei läheskään niin paljon kuin Suomesta 6 000 kilometrin päähän Sargassomereen kutemaan kerran elämässään vaeltavalla ankeriaalla.
+++++
Lampukilla oli iso rooli yhdessä Maltan historian taitekohdassa, kun turkkilainen Suleiman Suuri hyökkäsi vuonna 1565 saarelle ja piiritti 112 armotonta päivää nykyistä pääkaupunkia Vallettaa, onnistumatta.
Piirittäjiltä vaivihkaa yön pimeyteen lipuneet kalastajat onnistuivat pyydystämään suuret määrät lampukia hengen pitimiksi.
+++++
Kalastajakylä Marsaxlokkin isä Camillo siunasi tänäkin syksynä pyhää vettä pirskottamalla Santa Marija -festivaalin yhteydessä kalastajien ja kaislalauttojen täyttämien aluksien, luzzujen päälle. Tahtia ei yhtään haittaa, että jokaisen luzzun keulasta löytyy pahat henget karkoittava, roomalaisen jumaltaruston Osiriksen silmä.
Vuosisatojen aikana on opittu, että pinnassa uivat lampukit hakeutuvat merellä suojaan auringon paahteelta. Pitkistä kaisloista punotaan kymmenmetrisiä lauttoja, kannizzateja, joiden varjoon lampukit saapuvat suurina parvina.
Sitten nostetaan vinssillä pohjaan lasketut verkot; ja pian lampuki-saalis matkaa kohti kalatoria ja lukemattomia rantaravintoloita.
+++++
Perinteisesti lampukit pyöritellään ensin jauhoissa ja sitten paistetaan oliiviöljyssä.
Aito välimerellinen makuelämys syntyy, kun annokseen lisätään zalza pikkanti, tyypillinen tomaateista, kapriksista, oliiveista, punaviinistä, valkosipulista ja kesän yrteistä valmistettu kastike.
Pöytään tarjoillaan Maltan kansallisruoka, jota Johanniittain maineikkaassa sairaalassa ojennettiin jo 1700-luvulla hopealautaselta arvon ritareille.
Jorma Marttala
