Yrittäjyys kantaa Suomea

”Mitä meinaat tehdä, jos yrityksesi ei menestykään ja jäät työttömäksi?” työttömyyskassan puhelinmyyjä kysyi minulta viime keväänä.
”Menen palkkatöihin”, vastasin.
Kassan jäsenyydestä ei tullut kauppoja. Myyjä totesi minun olevan hyväosainen, kun voin valita. Hän saattoi olla oikeassa.
Sekä yrittäjyys että palkkatyöt ovat minulle hyviä ja luontevia vaihtoehtoja. Todennäköisesti pysyn ainakin jonkinasteisesti yrittäjänä koko loppuelämäni. Sama ei kuitenkaan päde kaikkiin ihmisiin: meitä ei voi laittaa samaan muottiin. Jommankumman – yrittäjyyden tai palkkatyön – valitsemisen pitäisi kuitenkin aina olla kannattavampaa kuin passiivisuuden.
Yrittäjyys tuo harvalle aloittajalle pikavoittoa tässä ja nyt. Olisi kuitenkin hienoa, että mahdollisimman moni pystyisi arvioimaan tilannetta myös usean vuoden päähän: muutama laihempi tilikausi alussa voi olla varsin kohtuullinen ja kannattavakin hinta siitä, mitä kaikkea yrittäjyys lopulta antaa.
Talouskasvu
Yritykset tuovat hyvinvoinnin. Pienten ja keskisuurten yritysten elinvoimaisuus on ehdoton edellytys yhteiskuntamme menestymiselle. Talouskasvua ei tehdä virastoissa vaan markkinoilla.
Pirkanmaan yritykset toivat alkuvuonna ulkomailta tavaraa kiihtyvään tahtiin. Toivottavaa olisi, että kehityksen taustalla olisi valmistautuminen viennin kasvuun. Toisaalta toki yksityisen kotimaisen kulutuksen määrä on tärkeä.
Yltääkö koko Suomen talous tänä ja ensi vuonna pieneen kasvuun, kuten on ennustettu? Entä ovatko mahdolliset valoisat talousnäkymät yksiselitteisesti hyvä asia – vai voivatko ne myös tuudittaa päättäjät, yrittäjät ja työvoiman siihen harhaan, että vähemmälläkin toimeliaisuudella tulee jatkossa toimeen? Meillä ei ole varaa jättää uudistuksia tekemättä sillä verukkeella, että pieni kasvu muka korjaisi nykyiset rakenteelliset ongelmat. Ei korjaa.
Muutokset
Maamme hallitus on sopinut vuoden 2017 budjettiesityksestä. Ansiotyön verotusta kevennetään. Hallitus päätti myös kasvua ja yrittäjyyttä edistävästä veropaketista.
Uudella yrittäjävähennyksellä vahvistetaan kannusteita yritystoiminnan harjoittamiseen, ei tosin osakeyhtiöiden osalta. Pienyritysten maksuvalmiutta lisätään mahdollistamalla arvonlisäveron maksuperusteinen tilitys.
Muutoksia on monia muitakin, ja niissä on paljon hyvää. Mutta toisaalta, mitä monimutkaisempi järjestelmä on, sitä vaikeampi ainakin minun on pitää sitä oikeudenmukaisena. Kohdennetut tuet ja vähennykset ovat saajilleen mukavia, mutta osa jää niiden ulkopuolelle. Rajanvedot voivat olla haastavia, ja joka tapauksessa ne vievät kaikkien tahojen voimavaroja.
Mielestäni pitääkin pikemmin yksinkertaistaa järjestelmää kuin luoda aina vain uusia tukia ja vähennyksiä eri ryhmille. Veroastetta olisi edelleenkin syytä alentaa kautta linjan. Mitä enemmän yritykset ja ihmiset itse saavat käyttää rahojaan verojen ja muiden pakollisten maksujen maksamisen sijaan, sitä enemmän todellinen hyvinvointi voi kasvaa.
Mitä vielä?
Työmarkkinoilla kaivataan edelleen suuria rakenteellisia uudistuksia. Nykyjärjestelmämme aiheuttaa valtavia hyvinvointitappioita muun muassa työvoiman kohtuuttoman korkean hinnoittelun vuoksi.
Viimeaikaisessa keskustelussa onkin pyöritelty myös nykytilanteeseen verrattuna melko villin tuntuista ajatusta siitä, että työntekijä voisi saada ensin konkreettisesti bruttopalkan tililleen ja sitten maksaa siitä itse kaikki lakisääteiset kustannukset ja verot. Näin toimien moni saattaisi alkaa kysellä, mihin mikäkin summa menee. Nyt vain harva miettii tosissaan näitä kysymyksiä.
Realistisesti ajatellen: jotta enemmistö yrityksistä saataisiin lisäämään työvoimaansa, työllistämisen hintaa ja riskejä pitäisi edelleen alentaa. Miten se sitten käy? Muun muassa siten, että työnantajien pakollisia kustannuksia alennetaan ja henkilöperusteista irtisanomista helpotetaan. Lisäksi paikallista sopimista on edistettävä: yrityksissä tiedetään parhaiten, mikä sopii juuri niiden omaan toimintaan.