Björn Wahlroos esittelee niin paljon eri ideoita, että kokonaisuuden hahmottaminen on hankalaa. Yksi mielipide on jäänyt selvästi mieleen. Kansantalouden kannalta työn tekeminen ja investoinnit ovat hyvin tärkeitä. Siksi niiden verotuksen soisi olevan maltillista.
Investoinneista en osaa sen kummempaa sanoa. Ei välttämättä Wahlroosilla itselläänkään ole mitään konkreettista mallia esittää. Taloustieteilijät rakastavat yksinkertaistuksia. Taka-ajatuksena on tietysti lopulta ymmärtää monimutkaista todellisuutta. Kahden periodin mallit ovat tavallisia työkaluja. Pääomatuloverotuksesta on olemassa hyvä malli.
Tarkastellaan kahta työntekijää, joiden molempien ansiot ovat 100 yksikköä ja veroaste 30 prosenttia. Käytettävissä olevat tulot ovat siis molemmilla 70 yksikköä. Toinen työntekijä on ahmatti, joka ostaa koko rahalla heti namia.
Sitten se toinen työntekijä kuluttaa ensimmäisessä vaiheessa vähemmän ja sijoittaa 30 yksikköä rahaa korkomarkkinoille. Oletetaan rohkeasti tuotoksi 10 prosenttia, jolloin vuoden päästä työntekijällä on käytettävissään alkupääoman lisäksi kolmen yksikön tuotto. Kolmanneksen pääomaverolla maksettujen verojen kokonaismääräksi tulee 31.
Asiaa voi ajatella niin, että tämä jälkimmäinen työntekijä myöhensi kulutustaan ja sen takia hän maksaa enemmän veroja. Kaikista tiukin kanta tähän on seuraava. Pääomatuloja ei pitäisi verottaa ollenkaan. Yksinkertainen ajatusleikki antaa ajattelemisen aihetta.
Suurin kateus kohdistuu palkkatuloihin ja suuriin pääomatuloihin. Kateus ei suoraan ole verrannollinen taloudelliseen tietämykseen. Tärkeintä välillä tuntuu olevan maksettujen verojen prosenttiosuus. Sillä ei ole mitään merkitystä, kuinka paljon absoluuttisesti niitä veroja joku toinen maksaa. Eikö toisaalta voisi ajatella, että kahden miljoonan veroeuron jälkeen verojen maksu lopetetaan? Ei kai kukaan niin paljon käytä yhteiskunnan resursseja.
Uskon Wahlroosia, ja työn tekeminen on tärkeä resurssi. Verotuksella kiistämättä saadaan aikaan käyttäytymisvaikutuksia. Valtion tuloveroilla itse asiassa kerätään melko vähän veroja. Niiden maksaminen jää aika kapeille harteille. Uutena ajatusleikkinä voisi olla se, että progressiivisesta verotuksesta luovuttaisiin.
Ihmisten käytettävissä olevat tulot kasvavat, mutta on ihan realistista odottaa, että valtio saa rahaa muita kanavia pitkin. Sähkölasku on yksinkertainen esimerkki. Samalla kertaa valtio ottaa omansa sähkön hinnan sekä siirron arvonlisäverossa. Lisäksi tulee vielä sähkövero. Autoissa ja sen polttoaineissa on veroa ruhtinaallisesti. Kunnat ovat pullollaan veroja ja maksuja.
Veronsaajan potti koostuu veropohjasta ja veroasteesta. Tässä kohtaa kannatta nähdä metsä puilta.
marko@markotaipale.fi
