Eurooppalainen kulttuuriyhdistys pujahti Leijan seinille, koska se ei ole ainoastaan kansainvälinen. Paikallisuuskin on tärkeää, ja tällä erää se näyttäytyy syksyn hengessä väriloistona.
Coloring book, värityskirja. Kun ehdotus osallistua näyttelyyn ja näyttelyotsikko kilahtivat ylöjärveläisen harrastetaiteilija Ritva Lindforsin sähköpostiin, nainen ajatteli heti, että haluttiin väriä.
– Mutta sitten ajattelin, että onhan värejä harmaitakin.
Mieleen juolahti nuo kaksi värinäkökulmaa yhdistävä taulupari. Oivalluksestaan huolimatta Lindfors päätyi tauluistaan värikkääseen, ei tummaan. Se tuntui istuvan otsikkoon paremmin.
– En tiennyt, millaisia töitä muilta oli tulossa, joten se sopi varmemmin niiden lomaan. Siinä olen pelannut väreillä, käyttänyt vastavärikontrastia.
Ja niin taulu sopikin: näyttelyä järjestellyt ylöjärveläinen Kristiina Lähteenmäki-Hein valitsi teoksen näyttelyjulisteen kuvaksi, koska se kuvasi niin hyvin näyttelyn teemaa.
Paikallisuuskin paikallaan
Idea otsikkoon syntyi, kun Eurooppalainen kulttuuriyhdistys (EKY), jonka hallitukseen Lähteenmäki-Hein kuuluu, varasi itselleen vuoron Leijan galleriaan ja ajaksi osui syksy.
– Coloring book jatkaa luonnon omaa syysteemaa, hän perustelee ja ynnää, että myös valloillaan ollut värityskirjabuumi toi otsikkoon lisämerkitystä, ajatusta, että seinälle nousee ikään kuin väritettyjä kuvia.
Se, että yhdistys haki näyttelyaikaa juuri näille kulmille, ei ollut mitenkään erikoinen veto, vaikka yhdistyksen yksi tärkeä tarkoitus onkin viedä suomalaista taidetta ulkomaille ja tuoda ulkomaalaista Suomeen. Kansainvälisyyden oheen mahtuu nimittäin myös paikallistasoa.
– On kiva pitää näyttelyjä ihmistä lähellä. Ylöjärvi on vireä kaupunki, ja se on luontevasti toiminta-alueellamme, Lähteenmäki-Hein perustelee.
Paikallisuus on yhdistyksen kannalta perusteltua, sillä EKY vaalii taidetta monentasoisesti.
– Meille on ollut tärkeää tehdä erikokoisia juttuja. On kaukana ja lähellä, on hienoa ja juhlavaa, on helppoa ja arkista, on parin kolmen innokkaan rupeamia, on valtavia jättihankkeita. Ja kaikkea siltä väliltä. On tärkeää, että monet ja monenlaiset jäsenet saavat osallistua, Lähteenmäki-Hein selittää.
Lindfors taas toteaa, että ainahan näyttelyitä järjestetään, jotta yleisö, mikä ja missä tahansa, saa nähdä hienoja töitä. Hän myös ynnää, että paikallisnäyttelyiden avulla täkäläisetkin voivat kuulla ja kiinnostua yhdistyksestä.
Vaikka Lindfors itse liittyi yhdistykseen juuri kansainvälisten mahdollisuuksien vuoksi, on paikallistason näyttelyssäkin hänelle antia.
– Haluan näyttää, että kuulun tähän porukkaan, joka on niin mukava. Jäsenemme ovat sivistyneitä ja ymmärtävät ihmisyyttä, puolustavat pientä ihmistä monella tapaa. Eivätkä he korota itseään, taiteilija kehuu samanhenkisiä kumppaneitaan.
Yhteisillä aalloilla
Juuri samanhenkisyys on se, mitä Lindfors saa näyttelymahdollisuuksien ohella yhdistyksestä, jonka jäsenet ovat ripoteltuina ympäri Suomea sekä muutakin Eurooppaa ja jotka kaikki eivät edes tunne toisiaan.
– Jotenkin tunnen yhteenkuuluvaisuutta EKYn toiminnan ja tavoitteiden takia. Jäsenet, joihin olen tutustunut, ovat tuntuneet jo heti vähän kuin tutuilta.
Samoilla linjoilla on Lähteenmäki-Hein.
– Kaikenlainen vertaistoiminta on antavaa, siis se, että ollaan kontaktissa ihmisten kanssa, joiden kanssa on jotain yhteistä. Taide on tosi helppo kieli olla tekemisissä erimaalaisten tai erilaisista piireistä lähtöisin olevien ihmisten kanssa.
Värikäs yhteistulos
Leijaankin tuo yhteinen sävel poiki yksiin toimivaa tulosta: kaksikon mielestä monipuolista ja kunkin tekijän näköistä mutta samalla kokonaisuutena toimivaa. Ja värikästä.
– On hienoa, että kaikille katsojille on jotain: sekä selkeää että tulkinnanvaraista ja lisäksi erilaisia tekniikoita, Lähteenmäki-Hein kiittelee.
– Ja onneksi on noita harmaitakin sävyjä, ettei tule vaikutelmaa, että väri tarkoittaisi vain monenkirjavuutta, Lindfors hymyilee mielissään seinille silmätessään.
