”Meillä on vain tyttöjä”, kommentti särähti pahasti korvaani. Keskustelin työkaverini kanssa perheenjäsentemme harrastuksista ja minusta hänen kommenttinsa tuntui vähättelevältä. Eihän sukupuolella nyt enää voi olla väliä, eihän?
Väitetään, etteivät naiset tukisi toisiaan. Tuki onkin usein kovin valikoivaa. Välillä naiseus ja välillä yksilölliset ominaisuudet ratkaisevat. Loogista tietysti olisi, että jokaiseen tehtävään voitaisiin valita parhaiten siihen soveltuva, sukupuolesta riippumatta.
Yhdysvalloissa käydään presidentinvaalikamppailua, jossa on selkeä mies-nais-asetelma. Siksi uskallankin kysyä, olisiko sielläkin nyt aika tehdä sama kuin minkä me suomalaiset jo aiemmin olemme toteuttaneet: valita naispresidentti?
Kuka on pätevä?
Republikaanien presidenttiehdokas Donald Trumpilla ei ole merkittävää aiempaa poliittista kokemusta. Demokraattien ehdokas Hillary Clinton puolestaan on toiminut muun muassa ulkoministerinä. Se on arvokas kokemus presidentin tehtävää ajatellen.
Clinton on toiminut myös senaattorina. Lisäksi hän on ollut presidentin puoliso. Pätevöittääkö tämä vaimon rooli? Tuskin. En minäkään olisi pätevä mieheni työhön ainakaan sillä perusteella, että olemme naimisissa. Mutta ei puolisona osallistumisesta haittaakaan saisi olla.
Suomessa moni Trumpin lausuma on uutisoitu pelottavana. Asiat eivät kuitenkaan ole niin yksinkertaisia kuin miltä ne usein saadaan näyttämään. Politiikka on yksinkertaistamista, ja amerikkalaiset poliitikot ovat sen mestareita.
Erilaiset järjestelmät
Meidän ei kannata seurata amerikkalaista politiikkaa niin kuin omaamme. Yhdysvaltojen järjestelmä ja kulttuuri eroavat suuresti eurooppalaisesta. Ensinnäkin ehdokaskeskeiset vaalikampanjat ja voimakas vastustajan mustamaalaaminen ovat arkipäivää Yhdysvalloissa. Näin on myös muissa kuin presidentinvaaleissa.
Toinen merkittävä ero on, etteivät sosialistiset puolueet koskaan ole olleet merkittävässä asemassa Yhdysvalloissa, toisin kuin Euroopassa. Suomessa taas ei ole amerikkalaistyyppisiä oikeistopuolueita: Kokoomuskin tekee käytännössä maltillista ja tuloeroja tasaavaa politiikkaa.
Meillä on toki silti monelta osin nähtävissä jako oikeisto- ja vasemmistopuolueisiin. Yhdysvalloissa sen sijaan sekä republikaanit että demokraatit ovat meidän näkövinkkelistämme kovin oikeistolaisia. Erot niiden välillä löytyvät enemmänkin erilaisista lyhyen tähtäimen tavoitteista.
Kolmas merkittävä ero meidän järjestelmäämme verrattuna onkin, että kumpikin näistä puolueista on määritellyt itsensä ja arvonsa sen verran löyhästi, että jompikumpi pystyy yleensä aina keräämään protestiäänet. Meillä taas protestit ovat kanavoituneet uusien puolueiden syntyyn ja menestykseenkin.
Mikä ratkaisee?
Tiivistäen ja yksinkertaistaen: Trump alentaisi ja jopa poistaisi kautta linjan veroja, kun taas Clinton nostaisi niitä.
Toisaalta Clintoninkin kaavailemien veronkorotusten on arvioitu koskevan lähinnä vain rikkainta prosenttia kansalaisista: suurimman osan verot nousisivat vain vähän tai eivät lainkaan. Muilla politiikan osa-alueilla muun muassa ulko- ja turvallisuuspolitiikka, minimipalkat sekä opiskelun hinta ovat jakaneet ehdokkaiden mielipiteitä.
Äänestäjät ratkaisevat lopputuloksen, niin meillä kuin Yhdysvalloissakin. Minun suosikkini on Hillary Clinton, koska uskon hänen olevan tehtävään parhaiten soveltuva ehdokas.
