Kiinasta Suomeen muuttanut harrastajamaalari ei ole saanut tarpeekseen luontomaisemistamme. Seuraavaksi voisi silti sivellä Kiinaa suomalaisille.
Suomalaisen luonnon maalaaminen impressionistisin ottein. Sama Kurun vapaa-ajan asukkaan Michelle Liun innostus on jatkanut sitten viimekesäisten näyttelyn Kurussa ja haastattelun Ylöjärven Uutisissa.
Maalaaminen kun on hänelle terapeuttista ja luontomme yhä taianomaista ja Kurussa heti ikkunasta avartuvaa. Epätarkka, abstrahoiva tyyli taas tuntuu hänestä yhä omimmalta. Maalatessaan hän näet tuntee itsensä vapaaksi, ja tätä tunnetta impressionistiset vapaat otteet tukevat.
– Minulla ja impressionismilla on yhteys.
Liu on edistynyt imemällä näyttelyistä vaikutteita ja oppia sekä hakemalla entiseltä opettajaltaan enää vain silloin tällöin neuvoja ja mielipiteitä. Vuoden mittaan on syntynyt viitisentoista uutta maalausta. Tuoretta niissä on kasvanut koko.
– Kun maalaamisestani on tullut sujuvampaa, iso koko on helpottunut.
Sujuvuus merkitsee myös yhä vapaampaa ja luovempaa otetta. Liu ei esimerkiksi seuraile enää niinkään valokuvan mallia kuin itseään.
– Tuon omaa ymmärrystäni töihin. Maalaaminen ei ole mekaanista.
Erilaisuus kiehtoo
Suomen luonto on Liulle niin kiintoisa, koska se on hyvin erilainen kuin kiinalaisympäristö.
– Oi, te voitte juoda vettä järvestä! Te voitte kerätä sieniä ja marjoja pesemättä niitä! Se on uskomatonta minulle.
Liuta ihastuttavat metsiemme ja järviemme määrä sekä vesiemme kirkkaus.
– Järvenne ovat kuin peilejä.
Meillä ei ole kiinalaiseen malliin jylhiä vuoria, mutta sekin on Liulle maantieteellisten erojen näkökulmasta kiintoisaa havainnoitavaa.
Vaikka Liu on jo ehtinyt tottua maisemaamme, se ihastuttaa vieläkin.
– En kyllästy. Täällä rentoudun. Puhun hitaammin enkä kiirehdi. Täällä on helppo hengittää. Kun menen Shanghaihin, tunnen oloni jo vähän tukalaksi.
Ja vaikka näkymät ovat jo tuttuja, luontosuhteessamme piisaa yhä opittavaa ja ihailtavaa.
– Ette pelkää metsää. Huolehditte metsistänne, rakastatte niitä. Arvostan tätä. Minulta vie vielä vuosia sulatella ja prosessoida tätä tietoa.
Kiinan vuoro
Kiinaa Liu ei ole maalannut muutamia perheelle tehtyjä kiinalaiskukkien kuvia lukuun ottamatta.
– Minun on täytynyt sulatella suomalaismaisema ensin. Se on tuoretta ja jännittävää. Se on kuin sähköinen aktivaattori.
Nyt nainen on kuitenkin aloitellut yhtä kiinalaismaisemakuvaa, ja hänestä olisi hyvä idea jatkaa aiheen parissa lisääkin. Hän voisi esitellä sikäläistä maaseutua ja elämäntapaa suomalaisille, joille Kiina lienee tuttua lähinnä suurkaupunkeina. Kuvat olisivat pastellisävyisiä ja harmaalla taitettuja, jolloin ne välittäisivät vaikutelman kiinalaisesta hiukan usvaisesta näkymästä.
Muotokuviakin Liu voisi kokeilla – mutta ei piiruntarkkoja vaan luonnosmaisia, jotta ne kuvastaisivat pelkän ulkonäön sijaan persoonaa.
Ja se on varmaa, että harrastus jatkuu hamaan tulevaan.
– Kiinassa ei ole tapana, että on harrastuksia. Ennemmin tavataan tuttuja tai mennään ostoksille. Olen onnekas, kun voin maalata. Maalaamisesta olen saanut elinaikaisen ystävän.
